Vko 10: Diversiteetin kiehtova monipuolisuus?
Taiteilija paikalla näyttelyssä sunnuntaina 10.3. klo 12-14 ja teemaan liittyvä näyttelykierros klo 13-13.30.
Mistä näyttelyn idea sai alkunsa?
Erilaisuus ja monimuotoisuus ovat kaiken elämän, evoluution, luovuuden ja mielenkiintoisuuden perusta.
Toisiaan täydentävä erilaisuus ja erikoistuminen ovat sekä luonnon että yhteiskunnan emergenssiä supervoimaa, jossa lajien symbioottiset ominaisuudet, ja vastaavasti yhteisön yhdistyneet tietotaidot sekä niiden voimasta syntyneet uudet oivallukset ja ominaisuudet, ovat enemmän kuin pelkkä osiensa summa.
Erilaisuus ärsyttää ja kiehtoo. Se on kaikessa moninaisuudessaan sekä uhka että mahdollisuus, voimavara ja välttämättömyys.
Aika tarkalleen vuosi sitten juhlittiin Helsingin Annankadulla, galleria ARS Longassa, Urbaani luontoretki-näyttelyn avajaisia, joka syventyi kaupunkiluonnon luontokokemuksiin. Silloin jalostui ja nytkähti taas hieman eteenpäin tämän tulevan Gumbostrandin näyttelyn idea, jonka oli alunperin tarkoitus tutkia Suomen luonnon piirteiden lisäksi, myös humoristisesti eri maakuntien sosiaalisen kulttuurin tyypillisiä, yksilöiden luonteenomaisia piirteitä.
Mutta sitten Lux Helsingin myötä, kulttuurisen omimisen älämölö kiihtyi niin kohtuuttomiin skaaloihin, että päätin omaa mielenrauhaa suojellakseni jättää ihmiset pois koko näyttelykokonaisuudesta ja keskittyä ainoastaan luonnon inspiroivaan monimuotoisuuteen; tai ainakin jätin ihmisen monin paikoin pieneksi osaksi luontoa, kuten ihmisen kuuluisi maapallolla ollakin.
Vaikka ihmiset ympäri maailman ja jopa perheiden sisälläkin, ovat erilaisia, kaikkia yhdistää ja kaikkiin vaikuttaa kiistatta kuitenkin ainakin yksi merkittävä asia: maapallo ja luonnon tasapaino, joka on nyt keikahtamassa pahasti epätasapainoon.
Siitäkin huolimatta, että ihmiskunnan edesottamukset herättävätkin minussa suunnatonta turhautumista, en halua kuitenkaan taiteeni huokuvan kantaa ottavaa ärtymystä. Yleensä se aiheuttaa vain torjuvia vastareaktioita ja lamaantumista, joka harvemmin vie siihen tulokseen, jota ajatuksia herättävällä viestillä yrittäisi tavoitella.
Sen sijaan haluan tuoda esille sitä hyvää ja kaunista, jota kannattaa arvostaa, vaalia ja suojella; toimien samalla ikään kuin luonnon puolesta, hiljaisena hätähuutona, jossa luonnon muilla jäsenillä ei ole omasta kohtalostaan demokraattista sananvaltaa.
Kun yhtälöön lisätään vielä henkilökohtaisen arjen ja mielen tasapainon aspekti, niin toki myös mielummin ruokin luovuuttani tekemällä inspiroivia mielikuvamatkoja luonnon moninaisiin, kiehtoviin maailmoihin, kuin korostaisin luovuudessani ja taiteessanikin maailman epäkohtia. On muistettava myös kulttuurin voimaannuttava tehtävä; tuotava esille positiivisia voimavaroja edistäviä sekä toivoa ylläpitäviä, hyviä asioita.
Olen halunnut nostaa hyvänä esimerkkinä esille myös suojelutyön onnistumisia, joista merikotkan tarina on ehkä yksi tunnetuimpia ja järvilohikin on saanut paikoin lohiportaat, padottujen kutureittien viereen. Suojelutyö siis kannattaa ja maatalouden fosforipäästöjäkin on saatu hienosti kuriin uusilla direktiivien pakottamilla käytännöillä ja teknisillä innovaatioilla.
Sukupuutolta pelastetut, 35x35cm, sekatekniikka kankaalle, 2023
Nykymaailman hedonistisesta arvomaailmasta huolimatta elämän ja arjen ei tule kuitenkaan keskittyä vain pelkästään mukavuuteen ja viihteellisyyteen; se lopulta vain rapauttaa sivistyksen ja viisauden, joka vaatii kehittyäkseen paljon ajatustyötä ja vaikeidenkin asioiden pohdintaa. Toisaalta epäkohtienkin tutkiminen voi olla suunnattoman inspiroivaa, mukaansa tempaavaa ja mielenkiintoista. Arkisen työskentelyn ohessa monipuolinen opiskeleminen ja erilaisiin aiheisiin loputtomalla uteliaisuudella paneutuminen, pitävät mielen vireessä ja tietoisena maailman monimutkaisuudesta ja korjattavista epäkohdista, herättäen myös ainakin minussa, jonkin selittämättömän voimakkaan, optimistisen ongelmaratkaisuvietin.
Mikäli ei halua jäädä vain toimettomana voivottelemaan, vaatii epäkohtien korjaaminen monipuolista ja moninaisten ongelmien juurisyiden mekanismeihin paneutumista, johon muutoksen siemen istutetaan. Tiettyyn väärään suuntaan vievän polun reitti on muutettava joskus jo polun alkupäässä. Ratkaisu nimittäin on lähes poikkeuksetta, hyvin kaukana varsinaisesta ongelman ilmenemisestä.
On löydettävä erilaisia vaihtoehtoja ja toimintatapoja, jotka korvaavat huonot versiot paremmilla; ja vieläpä niin, että uuden version arvo olisi jalostunut yksilön mieleen jopa hyödyllisempänä ideana, jolloin vahingollisesta vanhasta luopuminen tapahtuisi kivuttoman luontaisesti. Itselleni Hanko ja leijasurffaus korvasivat alunperin alppilomat; eikä todellakaan tehnyt yhtään kipeää – päinvastoin sain lopulta jotain paljon kokonaisvaltaisempaa ja merkityksellisempää tilalle.
Ihminen puolustaa sitä mitä eniten arvostaa; jos luonto on jäänyt arjessa etäiseksi, jää uupumaan myös sen arvostus. On ollut hämmentävää huomata, kuinka moni ei näytä oikein ymmärtävän, kuinka vakavien ja perustavaa laatua olevien ongelmien äärellä nyt ollaan. Arkikeskustelussa arvostellaan ihmisten pukeutumistyylejä ja muodista jääneitä fillareita sekä puolustetaan lapsilisiä ja palkallisia sairaslomapäiviä, mutta samalla koko maapallon elinolot, eli perusarkeakin perustavaalaatuisemmat olosuhteet ovat uhattuna.
Siksi haluan tuoda, ikään kuin muistituksena, luonnon edes yhtenä, kauneutta korostavana, visuaalisena viestinä, lähemmäs ihmisten arkea. Jospa se edes pienenä murusena, kaiken muun vaikuttamisen ohessa, lisäisi luonnon arvostusta.
Diversiteetti-näyttelyn tärkein motiivi on siis herätellä arvostamaan enemmän tätä meidän kaikkien kotia: huikean upeaa luontoa, sen herkkää monimuotoisuutta sekä symbioottisia riippuvuussuhteita, jotta tulevillakin sukupolvilla olisi täällä mahdollisuus hyvään elämään.
On päästävä eroon myös muiden syyttämisestä ja oman osuuden kieltämisestä. Liian usein kuulen, ettei yksi ihminen pysty vaikuttamaan, koska syy on aina jossain muualla; mutta totuus on se, että jos kukaan ei esimerkiksi osta jatkuvasti uuden muotivirtauksen mukaisia härpäkkeitä, ei niitä kukaan sen jälkeen valmistakaan. Ihmiset lakkoilevat ja boikotoivat kuitenkin esimerkiksi tiettyjä bensa-asemia erilaisista poliittisista syistä, mutta mihin se asenne häviää, kun voisi boikotoida esimerkiksi toiselta puolen maapalloa raahattavaa, ryöstökalastettua säilykekalaa, sillä meillähän on täällä, omien sisävesien elinvoimaisuutta elvyttävää purkkikalaa? Sanotaan, että syynä on hinta, mutta sama henkilö saattaa ostaa talveksi sata euroa kalliimmat kengät, koska ne ovat paremman näköiset tai kyseisellä merkillä on tavoitellumpi statusarvo. Ulkonäkö ja status ovat siis lopulta tärkeämpi asia kuin ympäristö ja luonto. Voisiko tähän vaikuttaa? Voisiko luonnon arvostaminen ja sivistys nousta joku päivä muotiin ja uuden kiiltävistä statustuotteista tulla jopa sosiaalisesti paheksuttuja?
Ymmärtääkseen näitä paradokseja, on perehdyttävä monipuoliseen tieteelliseen ja tutkimukseen: sosiologiaan, psykologiaan, luonnontieteisiin, yhteiskunnan rakenteisiin, liiketalouteen jne. Yhteiskunnan kokonaisuus on kuin luonnon monimuotoisuus, jossa on paljon näkymättömiä sidoksia, joita ei voi käsittää, jos niistä ei tiedä. Kaikessa on taustalla jokin logiikka, joka täytyy vain etsiä, löytää ja ymmärtää.
Ei voi olettaa, että joku muu korjaa; jos haluaa muuttaa maailmaa, on aloitettava itsestä ja kannettava kortensa kekoon, paremman maailman rakentamiseksi. Siksi sijoitan nyt omalta osaltani kaikki mahdolliset panokseni, parhaan kykyni mukaan, luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi ja lajikadon estämiseksi. Työ on pitkälti näkymätöntä, mutta näyttelykokonaisuutena, siitä pilkahtaa edes osa näkyviin.
Taiteilija paikalla sunnuntaina 10.3. klo 12-14 ja teemaan liittyvä näyttelykierros klo 13-13.30.
Gumbostrand Konst & Form, Vainuddintie 72-28, Söderkulla, Sipoo
