Terveisiä saaristosta! Osa 5: Elämän värejä kivien koloissa
Maanantaisen melontaretken lyhykäistä videota ei teknisistä syistä onnistu upottaa tälle sivulle, mutta pääset katsomaan Facebookista löytyvän videon, alla olevasta linkistä:
https://www.facebook.com/reel/1273023516668294
Maanantaisella melontaretkellä tuli taas ihasteltua saaristoluonnon sitkeyttä ja kauneutta, kesän kukkaloiston ollessa parhaimmillaan. Ei juurikaan ole sellaista kallion halkeamaa tai kiven koloa, jonka suojissa ei joku kasvi kasvaisi.
Tänä kesänä olen alkanut opetella saariston kasvilajeja. Kanervien, katajien, pihlajien, tervaleppien ja erilaisten heinien seassa, tyypillisiä luotojen väripaletteja muodostavat mm. keltajäkälä, keltamaksaruoho, punertava lyydianmaksaruoho ja punasänkiö, aniliinin punainen rantakukka, lila hiirenvirna ja ruohosipulina paremmin tunnettu ruoholaukka, herkän vaaleanpunainen merirannikki, vaalean liilan ja keltaisen väreissä, tomerana rantakivikoissa asustava meriasteri, valkoisena hehkuvat sauniot, siankärsämöt, päivänkakkarat ja koiranputket. Uljaan näyttävinä esittäytyvät usein myös koiranputkea muistuttava meriputki ja komea, saniaisiin kuuluva kotkansiipi. Rannoilla vihreänä hehkuva ahdinparta luo veden laskiessa kalliorantojen vesirajaan veikeitä vihreitä ja valkoisia raitoja, punertavan kellertävävinä kelluvien rakkolevien tuodessa vastaväriä vedenalaiseen väripalettiin. Ja kaikki tämä tietysti vielä kehystettynä taivaan sinisellä.
Saaristoluonto on siis erityisesti kesällä, kaikkea muuta kuin harmaata kalliota.
Terveisiä saaristosta! online-näyttely, sosiaalisen median kanavilla 1.6.-1.8.2023
Terveisiä saaristosta! -onlinenäyttelyn osa 4: Iltaongella
Pääset katsomaan maanantaisen inserttivideon alla olevasta Youtube-linkistä:
https://youtube.com/shorts/rpBDEesF34E?si=3k9APkjigZ4kNa6N
Niin sitä, tiirojen ja lokkien säestämän, maanantai-illan ongintaterapian tuloksena valmistui tänään, juhannusaaton tunnelmaluomus.
Kerrottakoon, että olen siis jäänyt jo pienenä koukkuun, iltaonginnan meditatiiviseen tunnelmaan; siis ennen kuin edes juuri tiesin mitään hektisestä maailman menosta. Nykyään tuo harrastus tuppaa olemaan melko harvinaisen harras hetki, mitä erilaisimpien kiireiden keskellä.
Siksipä tässä hektisessä maailmanmenossa, tämän päivän videon editointi siirtyy sovinnolla huomiseen; ajattelin nimittäin pyhittää loppuillan kalastukselle, niin ikään kalastuksesta innostuneen teinin kanssa. Jospa ehtisimme saada vielä tuoretta kalaa juhannuspöytään.
Kireitä siimoja ja oikein rentouttavaa sekä meditatiivista juhannusta kaikille!
Terveisiä saaristosta! online-näyttely, sosiaalisen median kanavilla 1.6.-1.8.2023
Terveisiä saaristosta! -näyttelyn osa 3: Talviturkki
Talviturkki
Örössä heitetystä talviturkista alkanut tarina, on vihdoin jalostunut sen tunnelmia kuvaavaksi maalaukseksi ja asiaan liittyviksi pohdinnoiksi meriveden lämpötiloista.
Joskus lapsena laskettiin lorua:
”yy kaa kolme,
istu polve,
äiti sano älä istu,
istu vaa,
ja näi sitä istutaa,
…eiku istutaa,
…..eiku oota vaan,
……..eiku…”
Kuumana ja aurinkoisena kesäpäivänä saattaa tulla mieleen lähteä uimaan.
Tuoreessa muistissa tuntuu iholla vielä sileiden ulkoluotojen, linnunmaidon lämmin ja lempeän tyyni aamu-uinti.
Tuo viimeisin muistikuva on kuitenkin alkukesän sijaan loppukesän helteistä, pitkän tyynen jakson jälkeen, kun auringon lämmittämien rantakallioiden ympäröimät pintavedet saattoivat olla jopa +28 -asteisia keitaita.
Ulkosaariston tuuliset vedet lämpiävät kuitenkin hitaasti. Kesäkuun alun keskilämpötilat yltävät hädin tuskin +10C astetta korkeammalle, mutta tyynien hellejaksojen mukana voivat uimavedet lämmetä juhannukseksi jo yli +20C asteen hujakoille.
Vaikka lämpimät uimavedet joskus tuntuvatkin niin satumaisen ihanilta, on niillä kuitenkin kääntöpuolensa. Eikä kyse ole vain uimareita harmittavasta sinilevästä, vaan viileisiin vesiin sopeutuneen Itämeren, herkän ekosysteemin haasteista, ilmaston lämpenemisen seurauksena. Pahimmillaan käynnistyy tapahtumaketju, jossa moni laji ei selviydy.
”Jos lämpötila on kovin korkea pidempään, esimerkiksi viikon ajan, monet pohjaeläimistön lajit kuolevat. Pohjasedimentti ei hapetu enää yhtä tehokkaasti, minkä seurauksena syntyy happikato ja sedimenttiin sitoutunutta fosforia liukenee veteen. Fosfori puolestaan lisää Itämeren rehevöitymistä, joka johtaa muun muassa leväkukintojen lisääntymiseen, kertoo amanuenssi Tony Cederberg Husön biologiselta asemalta.”
Lue koko Åbo Akademin juttu tästä
Täten viileät uimavedet lämmittävät lopulta mieltä enemmän kuin linnunmaidon lempeät kylvyt. Meriveden kuuluukin siis olla mielummin virkistävä kuin rentouttava kokemus.
Terveisiä saaristosta! online-näyttely, sosiaalisen median kanavilla 1.6.-1.8.2023
Terveisiä saaristosta! -onlinenäyttelyn osa 2: Hangon hiekkaa
Terveisiä saaristosta! -onlinenäyttelyn, tämän viikon maalaus sai inspiraationsa, veneen vesillelaskureissulla, Tvärminnessä.
Menneiden vuosien muistot Hangosta ja Tvärminnestä, sekä rannoilta kertyneet simpukat ja hiekat, ovat tänään jalostuneet maalaukseksi nimeltä ”Hangon hiekkaa.”
Maalauksen taustatarina maanantailta
Aurinkoiset terveiset Hangon Tvärminnestä!
Välillä kysytään, olenko alunperin kotoisin saaristosta vai miten olen sinne päätynyt?
Niin kuin elämässä usein, tapahtumasarjat ovat joskus monien sattumien summia ja omanlaisiaan tarinoita.
Luontoihmisenä olisin saattanut päätyä merelle monestakin syystä, mutta niin omituiselta se kuulostaakin, alkoi kaikki siitä, ettei Suomesta löytynyt enää kylliksi haasteellisia mäkiä suksilla laskettaviksi. Niimpä vapaalaskuvideoita katsellessa, sekaan osui pari videota leijahiihdosta; ”nyt se löytyi! Ilmastoystävällisempi vaihtoehto Alppimatkoille!”
Elettiin vuotta 2017. Talvi ehti kuitenkin lumiharrastusten näkökulmasta, harmillisesti taittua jo kesäksi; kunnes lajiin tarkemmin perehtyessä, huomasin ilokseni sen olevan myös kesälaji. Kurssille oli päästävä heti! Niinpä jännittävä, muutaman päivän odotus vihdoin palkittiin ja paikaksi valikoitui Hangon Tulliniemi.
Lajin mukana tuli myös uusia tuttavuuksia, joiden myötä päädyin eräänä, tuulen nousua odottavana aamupäivänä, Tvärminnen pienelle kesäkommuunialueelle, jossa muutamilla lajitovereilla oli oma tukikohta. Se oli hyvinkin erityislaatuinen, oma pieni yhteisö, jossa tuli jatkossa piipahdettua hyvinkin usein ja vietettyä yhä enemmän ja enemmän aikaa.
Sinä kesänä eräs ystäväpariskunta ehdotti, että tarjolla olisi sympaattinen retkivene. Ajatuksissani tosin oli vielä silloin, mielummin luonnonvoimilla kulkeva purjevene. Mutta erinäisten vaiheiden ja asiayhteyksien vuoksi, pahaksi äityneen purjeveneallergian puhjetessa, päädyin kuitenkin seuraavana kesänä kysymään, olisiko tuo vene ehkä sittenkin vielä myynnissä? Ja niinpä minusta tuli viidessä päivässä Iines-veneen kanssa, osa tuota ainutlaatuista kesäkommuunia.
Siitä alkoi uuden yhteisön tukemana, mielenkiintoinen opintie; ja uutta opiskeltavaahan riitti, kirjaimellisesti laidasta laitaan ja keulasta perään.
Veikeä sattuma oli myös, että järvenpääläisiä taiteilijoita oli päätynyt samalle alueelle aiemminkin. Siitä kertoivat muun muassa lähistöllä risteävät, Venny Soldanin tie ja Juhani Ahon tie sekä historiaan jääneet tarinat Sibeliuksesta ja Tvärminneen raahatusta flyygelistä. Tiettävästi ainakin taidemaalari Helga Amélie Lundahl on ikuistanut vuonna 1898 maalauksen, arviolta yli 300 vuotta vanhasta, Tvärminnen männystä. Oma versioni siitä on vielä maalaamatta, mutta ehkä se nähdään vuorossaan seuraavassa, ensi kevään Gumbostrandin näyttelyssä.
Historiankirjoihin jäävät myös oman elämäni varjoisimmat vuodet. Opettavaisen väärät valinnat ihmissuhteissa, veivät niinä vuosina valon elämästä lopulta kokonaan.
Eteen tuli umpikuja. Oli lähdettävä etsimään valoa elämään ja vastauksia suuriin kysymyksiin. Päätin lähteä etsimään niitä merelle, kauas kaikista ihmisistä; sinne, mihin harva huviveneineen mielellään hakeutuu: karujen ulkoluotojen katveeseen, tarpeeksi kauas kaikesta, mutta samalla lähelle elämän perusasioita.
Niin päätin yhdistää tuon elämäni merkityksellisimmän tutkimusmatkan kirjan kirjoittamiseen ja vertauskuvallisten saaristomaalausten maalaamiseen; tavoitteena seuraava suurnäyttely Sipoon Gumbostrand Konst & Formissa, keväällä 2022.
Sitten tapahtuikin syksyn sateissa jotain odottamatonta; yllätysrakkaus vei mennessään. Kirjan kirjoitus jäi kesken, mutta tuo saaristoteemainen, 15 vuodenaikaa-näyttely, oli lopulta inspiroivan onnistunut rutistus, ilman kirjaakin. Tavoitteena on, että senkin projektin loppuun saattamiseksi, tulee vielä oma aikansa ja paikkansa.
Kevät 2022 oli täynnä suuria muutoksia ja aikaa vieviä projekteja. Minusta tuli muun muassa helsinkiläinen ja universumin tarjoamana tilaisuutena, leijaharrastus vaihtui kesäresidenssiin, Houtskarin ulkosaaristossa. Se toi mukanaan upeat melonta- ja suppailuapajat sekä taas vähän erilaisen, jännittävän, monipuolisen ja lajirikkaan saaristoluonnon.
Ja mikä hienointa; mökkikaupan mukana tuli myös kuutisen hehtaaria luonnonsuojelualuetta. Jos joku omistaminen on minulle merkityksellisintä, niin on äärimmäisen arvokasta saada omistaa pala suojeltua maapalloa, globaalisti erityisen ainutlaatuisessa ja ekosysteemiltään herkässä Itämeren saaristossa.
Tuon luonnonsuojelualueen ympäröimän, kallioisen mökkirannan aalloissa, on nykyään Iines-veneen uusi kesäkoti. Sen lattian nurkissa pyörivä hiekka, tuo aina mieleen muistot Hangosta.
Tvärren ihmiset ja sen omintakeinen luonto, ovat muodostuneet minulle niin tärkeiksi, että Iineksen talvikoti, pysynee ainakin vielä toistaiseksi, vanhalla paikallaan Hangossa. Porukan keväinen jälleennäkeminen on nimittäin aina kuin muuttolintujen riemukas kokoontuminen, jossa useiden hikisten huoltotyöpäivien päätteeksi, raikaa lopulta vesillelaskun riemukas suvivirsi ja viiden kuukauden päästä taas lokakuun remakat syksyn sävelet.
Hangon hiekkaa tulee kulkemaan aina mukana varpaissani, minne ikinä kuljenkin. Sitä nimittäin on vuosien saatossa kertynyt vaatteiden, kassien ja harrastusvälineiden mukana aivan joka paikkaan.
Hanko on siis eräänlaisten kivisten polkujen päätepiste ja henkisen jääkauteni suistoalue, josta merellinen tieni jatkui kohti uusia seikkailuja.
Niinpä Hangon Tvärminne ja sen rantahiekka, ansaitsevat ehdottomasti tärkeän paikkansa, myös Terveisiä saaristosta! -näyttelyn tarinoiden joukossa.
Terveisiä saaristosta! online-näyttely sosiaalisen median kanavilla 1.6.-1.8.2023
Terveisiä saaristosta! Osa 1
Netta Tiitinen – TERVEISIÄ SAARISTOSTA! Online-näyttely, 1.6.-1.8.2023
Moniulotteinen ja päiväkirjamainen online-näyttely nettisivuilla ja somessa koko kesäkauden läpi: 1.6.-1.8.2023
Saaristo – tuo lähtemättömän vaikutuksen lähes jokaiseen tehnyt, toinen maailma, vastapaino arkiselle ja urbaanille mannerelämälle.
Ehkä siinä viehättää se luonnonvoimien ääripäiden muovaama ympäristö, joka kaikessa karussa kauneudessaan, on täynnä läkähdyttävän vangitsevia hetkiä, maisemia, ääniä ja yksityiskohtia; lempeiden tuulien tuomia tuoksuja, mystisen hiljaisia sumuja, kymmenien eri lintulajien konsertteja, luotojen suojissa elämää viliseviä meriakvaarioita, myrskytuulien kiehtovia tyrskyjä, sisun muotoilemia käkkärämäntyjä, kiviä ja kallioita; haaveiden horisonttiin asti jatkuvaa tarinaa, vuosimiljoonien historian havinaa.
Tänä kesänä kaikki nuo saariston elämykset, jalostuvat viikottain, pieniksi maalauksiksi ja tarinoiksi, sosiaalisen median kanaviin, nettisivuille sekä verkkokauppaan, josta teoksen saa tilattua suoraan vaikka kotiovelle, aitoon saariston tunnelmaan pakattuna, Houtskarin Näsbyn M-Marketin Postin tarraleimalla sinetöitynä.
Miten näyttely toimii?
Maanantaisin paneudutaan tulevan viikon maalauksen ideaan ja ajatuksiin.
Perjantaisin esitellään kuluneen viikon maalaus ja sen taustojen jalostuneet mietteet.
Audiovisuuaalinen ja kirjallinen materiaali syntyy tilanteiden saattelemana pitkin kesää ja muokkautuu spontaanien ideoiden saattelemana; ollen eräänlainen, jännittävä, alati jalostuva taiteellisen ilmaisun tutkimus- ja oppimisprosessi.
Ehkä luotojen katveessa ja saaristometsän hiljaisuudessa samoileva taiteilijasielu saattaa tuottaa myös spontaaneja tarinoita, somekanavien tuuleen kuiskaten.
(Katso video klikkaamalla kuvaa)
Sielunkoti
”Se on kuin toinen maailma;
täynnä sisua ja kauneutta,
herkkyyttä ja luonnetta,
kesyttämätöntä ja aitoa.
Jotain maallista pintaa syvempää;
jossa sielu lepää ja luovuus herää.
Sellainen on saaristo,
luonnonlapsen ja taiteilijan silmin.”
Terveisiä saaristosta! online-näyttely somen kanavilla 1.6.-1.8.2023