Terveisiä saaristosta! -näyttelyn osa 3: Talviturkki

Terveisiä saaristosta! -näyttelyn osa 3: Talviturkki

Posted on kesä 12, 2023 in Blogikirjoitukset, Myynnissä, Näyttelyt, Uutiset, Yleinen

Talviturkki

Örössä heitetystä talviturkista alkanut tarina, on vihdoin jalostunut sen tunnelmia kuvaavaksi maalaukseksi ja asiaan liittyviksi pohdinnoiksi meriveden lämpötiloista.

Joskus lapsena laskettiin lorua:

”yy kaa kolme,

istu polve,

äiti sano älä istu,

istu vaa,

ja näi sitä istutaa,

…eiku istutaa,

…..eiku oota vaan,

……..eiku…”

Kuumana ja aurinkoisena kesäpäivänä saattaa tulla mieleen lähteä uimaan.

Tuoreessa muistissa tuntuu iholla vielä sileiden ulkoluotojen, linnunmaidon lämmin ja lempeän tyyni aamu-uinti.

Tuo viimeisin muistikuva on kuitenkin alkukesän sijaan loppukesän helteistä, pitkän tyynen jakson jälkeen, kun auringon lämmittämien rantakallioiden ympäröimät pintavedet saattoivat olla jopa +28 -asteisia keitaita.

Ulkosaariston tuuliset vedet lämpiävät kuitenkin hitaasti. Kesäkuun alun keskilämpötilat yltävät hädin tuskin +10C astetta korkeammalle, mutta tyynien hellejaksojen mukana voivat uimavedet lämmetä juhannukseksi jo yli +20C asteen hujakoille.

Vaikka lämpimät uimavedet joskus tuntuvatkin niin satumaisen ihanilta, on niillä kuitenkin kääntöpuolensa. Eikä kyse ole vain uimareita harmittavasta sinilevästä, vaan viileisiin vesiin sopeutuneen Itämeren, herkän ekosysteemin haasteista, ilmaston lämpenemisen seurauksena. Pahimmillaan käynnistyy tapahtumaketju, jossa moni laji ei selviydy.

”Jos lämpötila on kovin korkea pidempään, esimerkiksi viikon ajan, monet pohjaeläimistön lajit kuolevat. Pohjasedimentti ei hapetu enää yhtä tehokkaasti, minkä seurauksena syntyy happikato ja sedimenttiin sitoutunutta fosforia liukenee veteen. Fosfori puolestaan lisää Itämeren rehevöitymistä, joka johtaa muun muassa leväkukintojen lisääntymiseen, kertoo amanuenssi Tony Cederberg Husön biologiselta asemalta.”

Lue koko Åbo Akademin juttu tästä

Täten viileät uimavedet lämmittävät lopulta mieltä enemmän kuin linnunmaidon lempeät kylvyt. Meriveden kuuluukin siis olla mielummin virkistävä kuin rentouttava kokemus.

TALVITURKKI
30x30cm
akryyli kankaalle
2023

Terveisiä saaristosta! online-näyttely, sosiaalisen median kanavilla 1.6.-1.8.2023

Terveisiä saaristosta! -onlinenäyttelyn osa 2: Hangon hiekkaa

Terveisiä saaristosta! -onlinenäyttelyn osa 2: Hangon hiekkaa

Posted on kesä 5, 2023 in Blogikirjoitukset, Näyttelyt, Uutiset

Terveisiä saaristosta! -onlinenäyttelyn, tämän viikon maalaus sai inspiraationsa, veneen vesillelaskureissulla, Tvärminnessä.

Menneiden vuosien muistot Hangosta ja Tvärminnestä, sekä rannoilta kertyneet simpukat ja hiekat, ovat tänään jalostuneet maalaukseksi nimeltä ”Hangon hiekkaa.”

Hangon hiekkaa, koko: 40x40cm, tekniikka: akryyli, hiekka ja simpukat kankaalle, vuosi: 2023
Joku tuli kysyneeksi, mitä tuo tumma tuossa rannalla on? Se on aaltojen irrottamaa ja rannoille kuljettamaa rakkolevää. Sitä ja muita leviä kertyy rannoille paikoin niinkin paljon, että niitä putsataan jopa traktorilla.

Maalauksen taustatarina maanantailta

Aurinkoiset terveiset Hangon Tvärminnestä!

Välillä kysytään, olenko alunperin kotoisin saaristosta vai miten olen sinne päätynyt? 

Niin kuin elämässä usein, tapahtumasarjat ovat joskus monien sattumien summia ja omanlaisiaan tarinoita. 

Luontoihmisenä olisin saattanut päätyä merelle monestakin syystä, mutta niin omituiselta se kuulostaakin, alkoi kaikki siitä, ettei Suomesta löytynyt enää kylliksi haasteellisia mäkiä suksilla laskettaviksi. Niimpä vapaalaskuvideoita katsellessa, sekaan osui pari videota leijahiihdosta; ”nyt se löytyi! Ilmastoystävällisempi vaihtoehto Alppimatkoille!”

Elettiin vuotta 2017. Talvi ehti kuitenkin lumiharrastusten näkökulmasta, harmillisesti taittua jo kesäksi; kunnes lajiin tarkemmin perehtyessä, huomasin ilokseni sen olevan myös kesälaji. Kurssille oli päästävä heti! Niinpä jännittävä, muutaman päivän odotus vihdoin palkittiin ja paikaksi valikoitui Hangon Tulliniemi.

Lajin mukana tuli myös uusia tuttavuuksia, joiden myötä päädyin eräänä, tuulen nousua odottavana aamupäivänä, Tvärminnen pienelle kesäkommuunialueelle, jossa muutamilla lajitovereilla oli oma tukikohta. Se oli hyvinkin erityislaatuinen, oma pieni yhteisö, jossa tuli jatkossa piipahdettua hyvinkin usein ja vietettyä yhä enemmän ja enemmän aikaa.

Sinä kesänä eräs ystäväpariskunta ehdotti, että tarjolla olisi sympaattinen retkivene. Ajatuksissani tosin oli vielä silloin, mielummin luonnonvoimilla kulkeva purjevene. Mutta erinäisten vaiheiden ja asiayhteyksien vuoksi, pahaksi äityneen purjeveneallergian puhjetessa, päädyin kuitenkin seuraavana kesänä kysymään, olisiko tuo vene ehkä sittenkin vielä myynnissä? Ja niinpä minusta tuli viidessä päivässä Iines-veneen kanssa, osa tuota ainutlaatuista kesäkommuunia.

Siitä alkoi uuden yhteisön tukemana, mielenkiintoinen opintie; ja uutta opiskeltavaahan riitti, kirjaimellisesti laidasta laitaan ja keulasta perään.

Veikeä sattuma oli myös, että järvenpääläisiä taiteilijoita oli päätynyt samalle alueelle aiemminkin. Siitä kertoivat muun muassa lähistöllä risteävät, Venny Soldanin tie ja Juhani Ahon tie sekä historiaan jääneet tarinat Sibeliuksesta ja Tvärminneen raahatusta flyygelistä. Tiettävästi ainakin taidemaalari Helga Amélie Lundahl on ikuistanut vuonna 1898 maalauksen, arviolta yli 300 vuotta vanhasta, Tvärminnen männystä. Oma versioni siitä on vielä maalaamatta, mutta ehkä se nähdään vuorossaan seuraavassa, ensi kevään Gumbostrandin näyttelyssä.

Historiankirjoihin jäävät myös oman elämäni varjoisimmat vuodet. Opettavaisen väärät valinnat ihmissuhteissa, veivät niinä vuosina valon elämästä lopulta kokonaan.

Eteen tuli umpikuja. Oli lähdettävä etsimään valoa elämään ja vastauksia suuriin kysymyksiin. Päätin lähteä etsimään niitä merelle, kauas kaikista ihmisistä; sinne, mihin harva huviveneineen mielellään hakeutuu: karujen ulkoluotojen katveeseen, tarpeeksi kauas kaikesta, mutta samalla lähelle elämän perusasioita.

Niin päätin yhdistää tuon elämäni merkityksellisimmän tutkimusmatkan kirjan kirjoittamiseen ja vertauskuvallisten saaristomaalausten maalaamiseen; tavoitteena seuraava suurnäyttely Sipoon Gumbostrand Konst & Formissa, keväällä 2022.

Sitten tapahtuikin syksyn sateissa jotain odottamatonta; yllätysrakkaus vei mennessään. Kirjan kirjoitus jäi kesken, mutta tuo saaristoteemainen, 15 vuodenaikaa-näyttely, oli lopulta inspiroivan onnistunut rutistus, ilman kirjaakin. Tavoitteena on, että senkin projektin loppuun saattamiseksi, tulee vielä oma aikansa ja paikkansa.

Kevät 2022 oli täynnä suuria muutoksia ja aikaa vieviä projekteja. Minusta tuli muun muassa helsinkiläinen ja universumin tarjoamana tilaisuutena, leijaharrastus vaihtui kesäresidenssiin, Houtskarin ulkosaaristossa. Se toi mukanaan upeat melonta- ja suppailuapajat sekä taas vähän erilaisen, jännittävän, monipuolisen ja lajirikkaan saaristoluonnon.

Ja mikä hienointa; mökkikaupan mukana tuli myös kuutisen hehtaaria luonnonsuojelualuetta. Jos joku omistaminen on minulle merkityksellisintä, niin on äärimmäisen arvokasta saada omistaa pala suojeltua maapalloa, globaalisti erityisen ainutlaatuisessa ja ekosysteemiltään herkässä Itämeren saaristossa.

Tuon luonnonsuojelualueen ympäröimän, kallioisen mökkirannan aalloissa, on nykyään Iines-veneen uusi kesäkoti. Sen lattian nurkissa pyörivä hiekka, tuo aina mieleen muistot Hangosta.

Tvärren ihmiset ja sen omintakeinen luonto, ovat muodostuneet minulle niin tärkeiksi, että Iineksen talvikoti, pysynee ainakin vielä toistaiseksi, vanhalla paikallaan Hangossa. Porukan keväinen jälleennäkeminen on nimittäin aina kuin muuttolintujen riemukas kokoontuminen, jossa useiden hikisten huoltotyöpäivien päätteeksi, raikaa lopulta vesillelaskun riemukas suvivirsi ja viiden kuukauden päästä taas lokakuun remakat syksyn sävelet.

Hangon hiekkaa tulee kulkemaan aina mukana varpaissani, minne ikinä kuljenkin. Sitä nimittäin on vuosien saatossa kertynyt vaatteiden, kassien ja harrastusvälineiden mukana aivan joka paikkaan.

Hanko on siis eräänlaisten kivisten polkujen päätepiste ja henkisen jääkauteni suistoalue, josta merellinen tieni jatkui kohti uusia seikkailuja. 

Niinpä Hangon Tvärminne ja sen rantahiekka, ansaitsevat ehdottomasti tärkeän paikkansa, myös Terveisiä saaristosta! -näyttelyn tarinoiden joukossa.

Terveisiä saaristosta! online-näyttely sosiaalisen median kanavilla 1.6.-1.8.2023

Terveisiä saaristosta! Osa 1

Terveisiä saaristosta! Osa 1

Posted on kesä 1, 2023 in Myynnissä, Näyttelyt, Uutiset, Yleinen

Netta Tiitinen – TERVEISIÄ SAARISTOSTA! Online-näyttely, 1.6.-1.8.2023

Moniulotteinen ja päiväkirjamainen online-näyttely nettisivuilla ja somessa koko kesäkauden läpi: 1.6.-1.8.2023

Saaristo – tuo lähtemättömän vaikutuksen lähes jokaiseen tehnyt, toinen maailma, vastapaino arkiselle ja urbaanille mannerelämälle.

Ehkä siinä viehättää se luonnonvoimien ääripäiden muovaama ympäristö, joka kaikessa karussa kauneudessaan, on täynnä läkähdyttävän vangitsevia hetkiä, maisemia, ääniä ja yksityiskohtia; lempeiden tuulien tuomia tuoksuja, mystisen hiljaisia sumuja, kymmenien eri lintulajien konsertteja, luotojen suojissa elämää viliseviä meriakvaarioita, myrskytuulien kiehtovia tyrskyjä, sisun muotoilemia käkkärämäntyjä, kiviä ja kallioita; haaveiden horisonttiin asti jatkuvaa tarinaa, vuosimiljoonien historian havinaa.

Tänä kesänä kaikki nuo saariston elämykset, jalostuvat viikottain, pieniksi maalauksiksi ja tarinoiksi, sosiaalisen median kanaviin, nettisivuille sekä verkkokauppaan, josta teoksen saa tilattua suoraan vaikka kotiovelle, aitoon saariston tunnelmaan pakattuna, Houtskarin Näsbyn M-Marketin Postin tarraleimalla sinetöitynä.

Miten näyttely toimii?

Maanantaisin paneudutaan tulevan viikon maalauksen ideaan ja ajatuksiin.

Perjantaisin esitellään kuluneen viikon maalaus ja sen taustojen jalostuneet mietteet.

Audiovisuuaalinen ja kirjallinen materiaali syntyy tilanteiden saattelemana pitkin kesää ja muokkautuu spontaanien ideoiden saattelemana; ollen eräänlainen, jännittävä, alati jalostuva taiteellisen ilmaisun tutkimus- ja oppimisprosessi.

Ehkä luotojen katveessa ja saaristometsän hiljaisuudessa samoileva taiteilijasielu saattaa tuottaa myös spontaaneja tarinoita, somekanavien tuuleen kuiskaten.

VIDEO

(Katso video klikkaamalla kuvaa)

Sielunkoti

”Se on kuin toinen maailma;
täynnä sisua ja kauneutta,
herkkyyttä ja luonnetta,
kesyttämätöntä ja aitoa.

Jotain maallista pintaa syvempää;
jossa sielu lepää ja luovuus herää.

Sellainen on saaristo,
luonnonlapsen ja taiteilijan silmin.

SIELUNKOTI ULKOLUODOILLA” L80 x K30 cm, akryyli kankalle (vesialueet vernissattu kiiltäviksi), 2023, hinta 1.700€

Terveisiä saaristosta! online-näyttely somen kanavilla 1.6.-1.8.2023

Netta Tiitinen – TERVEISIÄ SAARISTOSTA! Online-näyttely, 1.6.-1.8.2023

Netta Tiitinen – TERVEISIÄ SAARISTOSTA! Online-näyttely, 1.6.-1.8.2023

Posted on huhti 1, 2023 in Näyttelyt, Uutiset, Yleinen

Moniulotteinen ja päiväkirjamainen online-näyttely nettisivuilla ja somessa koko kesäkauden läpi: 1.6.-1.8.2023

Saaristo – tuo lähtemättömän vaikutuksen lähes jokaiseen tehnyt, toinen maailma, vastapaino arkiselle ja urbaanille mannerelämälle.

Ehkä siinä viehättää se luonnonvoimien ääripäiden muovaama ympäristö, joka kaikessa karussa kauneudessaan, on täynnä läkähdyttävän vangitsevia hetkiä, maisemia, ääniä ja yksityiskohtia; lempeiden tuulien tuomia tuoksuja, mystisen hiljaisia sumuja, kymmenien eri lintulajien konsertteja, luotojen suojissa elämää viliseviä meriakvaarioita, myrskytuulien kiehtovia tyrskyjä, sisun muotoilemia käkkärämäntyjä, kiviä ja kallioita; haaveiden horisonttiin asti jatkuvaa tarinaa, vuosimiljoonien historian havinaa.

Tänä kesänä kaikki nuo saariston elämykset, jalostuvat lähes päivittäin, päiväkirjamaisen spontaanisti, pieniksi maalauksiksi ja tarinoiksi, sosiaalisen median kanaviin, nettisivuille sekä verkkokauppaan, josta teoksen saa tilattua suoraan vaikka kotiovelle, aitoon saariston tunnelmaan pakattuna, Houtskarin Näsbyn M-Marketin Postin tarraleimalla sinetöitynä.

Näyttelyä ja kesän kuulumisia voit seurata realiaikaisesti Instagramissa, Facebookissa, LinkedInissä sekä osoitteessa www.nettatiitinen.fi

Jokaisen maalauksen taustalla
on hetki ja kokemus,
ja sillä on tarina
URBAANI LUONTORETKI, näyttelyn tapahtumia

URBAANI LUONTORETKI, näyttelyn tapahtumia

Posted on maalis 8, 2023 in Näyttelyt, Tapahtumat, Uutiset, Yleinen

HUOM! LAUANTAIN KÄVELY SIIRTYY MYRÄKÄN VUOKSI SUNNUNTAILLE 19.3. Mahdollisuus tutustua näyttelyyn klo 12-13. Lähtö gallerialta klo 13 ja paluu klo 15, jonka jälkeen galleria auki vielä klo 16 asti.

Taiteilijan päivystämien, pidennettyjen keskiviikkoiltojen lisäksi, tiedossa on vähän erikoisempi näyttelykierros.

Näyttelyn viimeiselle viikonlopulle, on nyt suunnitelmissa lauantaille 18.3. klo 13-16, taiteilijan opastama, reipas kävelykierros näyttelyn inspiraation synnyinseuduille, Ullanlinnan, Kaivopuiston, Uunisaaren ja Liuskesaaren luontoelämyksien äärelle, alkaen gallerialta klo 13 ja päättyen takaisin gallerialle skumpalle klo 15 🥂✨

Näyttelyyn on mahdollista tutustua jo ennen lähtöä, klo 12-13.

Lähdemme gallerialta klo 12 ja suuntaamme Vuorimiehenkadun ja Huvilakadun kautta kohti Kaivopuistoa ja Uuni- & Liuskesaarta, palautuen Ursulanrannan kautta takaisin gallerialle.

Kävelymatkaa kertyy arviolta noin 5km ja aikaa on varattu 2 tuntia. Kalliot saattavat olla paikoin liikuntarajotteisille haasteellisia, mutta muutoin reitti on varsin helppokulkuinen. Voit myös varmistaa, missä mennään ja liittyä mukaan reitin varrelta tai hypätä porukasta silloin kun siltä tuntuu. Palaudumme gallerialle n.klo 15, jossa kilistellään lasit kuohuvaa, urbaanille luonnolle.

Tapahtuma on maksuton. Ilmottautumista pyydetään pe 17.3. mennessä, jotta tiedämme varautua riittäviin tarjoilumääriin. Tule sinäkin ja ota kaveri mukaan!

Mikä URBAANI LUONTORETKI?

Netta Tiitinen – Urbaani luontoretki – maalauksia kaupungin luontokokemuksista

Kun saariston, metsien ja soiden tuoksusta elinvoimaa lataava taiteilija jää jumiin Bulevardin eteläpuolelle, alkaa luonnonlapsen silmä vaistonvaraisesti etsiä sielunruokaa päiväkävelyiden varrelta.

Kaupunkiympäristön pintojen ja struktuurien inspiroima, urbaanin elämän tunnepaletti yhdistyy nyt stadilaisiin luontokokemuksiin ja pieniin yksityiskohtiin, etelä-helsinkiläisten eliölajien luontosuhdetta tuumaillen; onkohan variksetkin täällä kaupunkilaistuneet, villistä luonnosta hiljalleen erkaantuneet?

Tervetuloa luonnonlapsitaiteilijan urbaanille luontoretkelle!

Tällä kertaa työskentelytekniikassa on pintojen lisäksi nähtävissä suurten vetojen ja ohuiden, pastellinsävyisten väripintojen ja karheiden lastanvetojen kerroksellisuutta, hillityiksi sävyiksi muuntuen, tiettyihin yksityiskohtiin keskittyen, joihin katse ja ajatus, visuaalisissa elämyksissä tarkentuu.

Työt koostuvat erilaisista luontokokemuksista ja yksityiskohdista, Ullanlinnan, Kaivopuiston sekä Uunisaaren & Liuskesaaren alueilta. Jokainen tutkielma sisältää elämää; luonnon ollessa pääosassa ja ihminen sivuosassa; silti vaalien vielä monissa teoksissa, uuden sukupolven tutkailevaa luontosuhdetta.

Tack till Heléné och Walter Grönqvists Stiftelse!

URBAANI LUONTORETKI

4.-19.3.2023

Galleria ArsLonga,

Annankatu 12, Helsinki

Ti-pe 12-17

Keskiviikkoina 8.3. ja 15.3.

Taiteilija tavattavissa klo 17-20 🤗

La-su 12-16

Ma suljettu

Galleristi Timo Teerikangas

+358 40 1254000

timo.teerikangas@arslonga.fi

Taiteilija

Netta Tiitinen

+358 44 5588 660

netta@nettatiitinen.fi

URBAANI LUONTORETKI, 4.-19.3.2023, Galleria Ars Longa, Helsinki, maalauksia kaupungin luontokokemuksista

URBAANI LUONTORETKI, 4.-19.3.2023, Galleria Ars Longa, Helsinki, maalauksia kaupungin luontokokemuksista

Posted on helmi 20, 2023 in Näyttelyt, Tapahtumat, Uutiset, Yleinen

Tervetuloa non-stop-avajaisiin lauantaina 4.3.2023 klo 12-18! 🥂✨ Hyväksi todettu, pidennetty avajaispäivä tarjoaa tilaa ja aikaa keskustella sekä tutustua näyttelyyn kaikessa rauhassa.

Kun saariston, metsien ja soiden tuoksusta elinvoimaa lataava taiteilija jää jumiin Bulevardin eteläpuolelle, alkaa luonnonlapsen silmä vaistonvaraisesti etsiä sielunruokaa päiväkävelyiden varrelta.

Kaupunkiympäristön pintojen ja struktuurien inspiroima, urbaanin elämän tunnepaletti yhdistyy nyt stadilaisiin luontokokemuksiin ja pieniin yksityiskohtiin, etelä-helsinkiläisten eliölajien luontosuhdetta tuumaillen; onkohan variksetkin täällä kaupunkilaistuneet, villistä luonnosta hiljalleen erkaantuneet?

Tervetuloa luonnonlapsitaiteilijan urbaanille luontoretkelle!

Tällä kertaa työskentelytekniikassa on pintojen lisäksi nähtävissä suurten vetojen ja ohuiden, pastellinsävyisten väripintojen ja karheiden lastanvetojen kerroksellisuutta, hillityiksi sävyiksi muuntuen, tiettyihin yksityiskohtiin keskittyen, joihin katse ja ajatus, visuaalisissa elämyksissä tarkentuu.

Työt koostuvat erilaisista luontokokemuksista ja yksityiskohdista, Ullanlinnan, Kaivopuiston sekä Uunisaaren & Liuskesaaren alueilta. Jokainen tutkielma sisältää elämää; luonnon ollessa pääosassa ja ihminen sivuosassa; silti vaalien vielä monissa teoksissa, uuden sukupolven tutkailevaa luontosuhdetta.

Tack till Heléné och Walter Grönqvists Stiftelse!

URBAANI LUONTORETKI

4.-19.3.2023

Galleria ArsLonga,

Annankatu 12, Helsinki

Ti-pe 12-17

Ke 8.3. ja ke 15.3. taiteilija paikalla, pitämässä ovia auki klo 17-20

La-su 12-16

Ma suljettu

📞 +358 40 1254000

📧 timo.teerikangas@arslonga.fi

Portaiden kätköissä, L60xK90cm, akryyli kankaalle, 2023

Kaivopuiston kallioiden välissä on veikeät portaat, jotka saattavat kiireisimmiltä jäädä huomamatta. Lehmuksien pienet taimetkin tuntuvat etsivän sopivia pesäpaikkoja mitä ihmeellisimmistä paikoista, joiden ympärillä vilisee eläinmaailman omanlainen piiloleikki.

Puistojen kätköissä sekä Uunisaaren ja Liuskesaaren rannoilla, voi seurata urbaanin luonnon omalaatuisuutta ja sopeutumisen erilaisia ilmentymiä, varpusten visertäessä, lokkien kirkuessa ja mustarastaan pitäessä iltakonserttia.

Muistojen patinaa 1.-25.2.2023, Keskus Galleria, Tampere

Muistojen patinaa 1.-25.2.2023, Keskus Galleria, Tampere

Posted on tammi 13, 2023 in Näyttelyt, Uutiset, Yleinen

Keskus Galleria Tampere

1.-25.2.2023

”Muistojen patinaa”

Aika parantaa, sanotaan, 

mutta oliko ennen kaikki paremmin? 

Vanhassa vara parempi,

vai aikako muistot kultaa?

Menneiden vuosikymmenten haalistamia mielikuvia, eletyn elämän patinoimia lapsuusmuistoja sekä historian inspiroimia pintoja.

Netta Tiitinen

1.-25.2.2023

Keskus Galleria

Kyttälänkatu 11, Tampere

Tack till Hélené och Walter Grönqvists stiftelse ❤️

15 vuodenaikaa Gumbostrand Konst & Form, 3.3.-17.4.2022

15 vuodenaikaa Gumbostrand Konst & Form, 3.3.-17.4.2022

Posted on helmi 12, 2022 in Näyttelyt, Tapahtumat, Uutiset, Yleinen

Joskus elämän suurimmat oivallukset löytyvät meren horisontista, ulkoluotojen katveesta, rantakallioiden uurteista, vuosituhansia hiotuneiden kivien koloista ja myrskyävän meren pinnan alta; keinuvien maininkien hiljaisuudesta.

Viidentoista vuoden aikana kertynyt kivinen opintie, jalostui kesäauringon lämmössä tekstiksi, kuviksi ja maalauksiksi; tarinoiksi filosofi-taiteilijan mietteistä sekä kertomukseksi yksinäisen luonnonlapsen matkasta, Saaristomeren haasteissa ja satumaisen ainutkertaisissa hetkissä.

Maalauksia elämän tutkimusmatkasta


15 vuodenaikaa on kesällä alkaneen kirjaprojektin, viiteentoista aihealueeseen perustuva, dokumentaarinen, maalauksista koostuva kertomus saariston luodoille suuntautuneesta elämänfilosofisesta tutkimusmatkasta.

Matkasta, joka lopulta sai odottamattoman, aurinkoisen käänteen vuoden harmaimpana vuodenaikana; joskus rakkaus osuu kohdalle juuri silloin kun sitä vähiten odottaa…

Näin ollen kirjan kirjoittaminen viivästyi, eikä aivan ehtinyt valmiiksi näyttelyn avajaisiin. Mutta sehän ei haittaa, sillä asiat kelluvat parhaimmillaan uomiinsa omalla painollaan. Sen hyväksyminen on ollut yksi niistä suurista oivalluksista, josta kertoo muun muassa kirjan 14. luvun, Avaimet onneen, pohdintoihin perustuva, henkistä paineettomuutta kuvaava maalaus nimeltä Kelluvat saaret.

Avajaiset


Avajaiset järjestämme varovasti rajoituksista normaaliaikaan siirtyen, torstaina 3.3. klo 10-18, jolloin on väljyys tuo turvaa ja on enemmän aikaa myös rupatella jokaisen vieraan kanssa.

Tapahtumapäivät


HENKINEN MATKA lauantaina 12.3.2022, klo 13-15, on vertaistuellinen ja voimaannuttava tuokio kaikille elämän hektisessä epävarmuudessa onnea ja harmoniaa etsiville. Se on syvempiä tarinoita teosten filosofiasta, pohdintoja oppimatkan oivalluksista sekä vinkkejä erilaisten lukukokemusten parhaista paloista. Tilaisuuden tavoite on olla myös rennon vuorovaikutteinen ja kollektiivinen, jossa jaetut kokemukset voivat olla parhaimmillaan todella arvokkaita koko ryhmälle.


MATKAKERTOMUKSIA lauantaina 26.3.2022, klo 13-15, kokoaa luonnosta, merellä liikkumisesta ja luontokokemusten luovuutta stimuloivasta vaikutuksesta kiinnostuneille aurinkoisia ja tuulisiakin kesän tunnelmia kuviksi ja videoiksi sekä perehtyy maalausten taustoihin ja niihin vaikuttaneisiin jännittäviin ja ainutkertaisiin tarinoihin.


TARINA NÄYTTELYN TAUSTALLA lauantaina 9.4.2022, klo 13-15, on matka maalausten ohessa syntyneen kirjan filosofisiin teemoihin. Tuo viidentoista eri kuvakulman kautta, taiteilijasielun elämää ravistelleiden tapahtumien ja niistä selviämisestä pohdinnoista koostuva kirja, ei aivan ehtinyt valmiiksi näyttelyn avajaisiin. Jos onni on myötä, saamme näyttelykierroksella hypistellä painomusteelta tuoksuvaa ensipainosta.


Mistä 15 vuodenaikaa idea aikanaan syntyi?


Loppuvuodesta 2020 oli tehtävä jotain, parisuhdekivikoissa hävinneen elämänilon ja merkityksellisyyden palauttamiseksi. Oli koottava elämän palaset paikalleen. Oli mietittävä, mikä on tärkeää; mistä oli tullut aika luopua ja mitä oli etsittävä tilalle. Alkoi eräänlainen elämän perusopintojen jatko-opintomatka omien intohimojen ympärillä, luonnossa liikkuen, kuvaten ja kirjoittaen; menneen elämän tikkuja ihon alta nyppien.

Kaikki alkoi blogista, nimeltä 15 vuodenaikaa. Se on melko piilossa lymynnyt, henkilökohtainen kirjoitusterapiaprojekti, jossa luontoseikkailut yhdistyvät erilaisiin filosofisiin teemoihin ja mennyttä analysoiviin pakinoihin, ilmaisultaan rohkean alastomasti, sanoja säästelemättä.

Kevään aikana idea alkoi hiljalleen jalostua. Ajatus kirjasta ja sen ympärille muovautuvasta näyttelystä huipentui lopulta 2021 kesällä eräänlaiseksi tutkimusmatkaksi, opinnäytetyöksi ja väitöskirjatutkielmaksi, onnellisuuden ja harmonian oivaltamisesta.


https://15vuodenaikaa.wordpress.com

JOKO TAI vai SEKÄ ehkä 21.4.-22.5.2021, Tampere

JOKO TAI vai SEKÄ ehkä 21.4.-22.5.2021, Tampere

Posted on huhti 14, 2021 in Näyttelyt, Tapahtumat, Uutiset, Yleinen


Kuluneeseen talveen on mahtunut niin mustaa kuin valkoistakin, mutta myös paljon eri harmaan sävyjä.

Mustavalkoinen ajattelu ja polarisoituneet näkemykset näkyvät mediassa ja ovat korostuneet sosiaalisen median keskusteluissa, joissa mustan ja valkoisen väliset harmaan eri sävyt helposti unohtuvat.

Näyttelyn teeman ja siihen liittyvien kirjoituspohdintojen tarkoituksena on herättää ajatuksia mustavalkoisuudesta, kaikissa siihen teeman liittyvissä harmaan sävyissä. Tuota pohdintaa on sävyttänyt monien kanssa käydyt ajatusten vaihdot ylipäätään siitä, mitä mustavalkoisuus kenellekin tarkoittaa? Ja siinä piilee juuri se taika, jolla päästään pois tiukan mustavalkoisesta ajattelusta; tutustumalla ihmisten erilaisiin kuvakulmiin ja niiden taustalla oleviin arvoihin, ajatuksiin, näkemyksiin ja niihin vaikuttaneisiin tekijöihin. 

Asiaan perehtyminen on ollut itselleni pitkälti haastatteluja ja kuuntelemista, mutta myös haastateltavan ajatuksia haastavia vastakysymyksiä, jolla ehkä jokainen haastateltavakin on toivon mukaan saanut lisää harmaan sävyjä omiin ajatuksiin. Samalla heidän näkemykset ovat tuoneet myös omaan väripalettiini paljon lisää sävyjä.

Toisin sanoen, näyttelyn tarkoituksena on tuoda esille ikuisen opiskelun, uteliaisuuden ja monipuolisen tiedon keräämisen tärkeys, myös niillä osa-alueilla, jotka ovat ehkä omia ajatuksia vastaan, jotta polarisoivaa keskustelua hillitsevä ymmärrys voisi kehittyä.

Maailma ja kaiken kokoisten yhteisöjen yhteiselo paranevat vain ikuisella opiskelulla ja ymmärryksen lisäämisellä.

Tämän päivän teeman mukaisesti, näyttely löytyy avajaisten jälkeen myös 3D:nä gallerian www-sivuilla. Lisäksi kirjoituksia ja videoita julkaistaan somekanavissa koko näyttelyn ajan.

Näyttely on myös livenä auki normaalisti gallerian aukioloaikojen ja mahdollisten kävijämäärärajoitusten mukaisesti. 

Kyttälänkatu 11
Tampere

ti, ke, pe 11.00-17.00
to 11.00-18.00
la 11.00 – 15.00
su – ma suljettu

Sovittaessa olemme avoinna myös aukioloaikojen ulkopuolella. Soita 0400 455 543 niin sovitaan aika.

Toivotamme kaikki lämpimästi tervetulleiksi!

Tästä pääset kurkkaamaan näyttelyn virtuaalisesti 3D:nä

IHME JA KUMMA – ajatuksia teosten taustalla

IHME JA KUMMA – ajatuksia teosten taustalla

Posted on marras 9, 2020 in Blogikirjoitukset, Näyttelyt, Yleinen



Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Se hämmästyttää

Kummastuttaa

Pientä (ja isoa) kulkijaa




Jokainen meistä näkee ja kokee elämänsä aikana omituisia asioita, joita voi joskus olla vaikea ymmärtää. Kaikkein eniten sellaiset asiat tuntuvat askarruttavan mieltä, jotka koskettavat omaa elämää jollain tapaa, ravisuttavalla tavalla.

Omalle kohdalleni on sattunut paljon hyviäkin asioita, joita on välillä vaikea uskoa, mutta sitten on sattunut niitäkin asioita, jotka ovat kaikessa ihmeellisyydessään, laittaneet mielen rattaisiin vauhtia.




Näyttelyn taustoja


Moni ehkä muistaa maaliskuun 2016 näyttelyn: THiNK! Ajatteleminen ei vaadi tutkintoa. Sen inspiraationa oli yleinen ilmiö, että ajattelu;  filosofiasta, politiikkaan ja yhteiskunnalliseen tutkimiseen, tuntuu olevan ikään kuin sallittu, vain jollekin korkeakoulutetulle älymystölle. 

Moniulotteinen ajattelu vaatii toki jonkinlaista perehtymistä asioihin, jota ei ehkä koeta niin kepeäksi ja viihteelliseksi. Ja onhan se totta, että aika on rajallista ja loputtoman informaatiotulvan äärellä, sitä kokee itsensä jokseenkin voimattomaksi. Moni tuntuu myös pakenevan maailman pahuutta ja negatiivisuutta, jonka vuoksi ajankohtaisohjelmien sijaan katsellaan mielummin rentouttavaa aivot-off-hömppää tai luetaan raskaaksi koetun, yhteisvastuullisen filosofian sijaan, individualismia pursuavia selfhelpoppaita.

Maailman kuulu älykkö, Yuval Harari, kirjassaan 21 oppituntia maailman tilasta (Bazar, 2018), vei jo alkutekstissä, ikään kuin sanat suustani. Tiivistetysti kerrottuna, on ymmärrettävää, että ihmisillä on lapset ruokittavana, töissäkin täytyy käydä ja katsoa hömppää suoratoistopalveluista, eikä aikaa tai energiaa oikein enää välttämättä riitä muuhun. No, siinä vaiheessa kun äänestetään maailman tulevaisuudesta, eikä ole ikään kuin lopputentissä paikalla, niin ei voi mitään. Näinhän se on. Raadollista, mutta totta. 


TIETO, SIVISYS JA AJATTELU ON KAIKKIEN ULOTTUVILLA

Varsinkin meillä Suomessa, on verovaroin rakennetut, kaikille avoimet, oppimista ja sivistystä edistävät, kirjastot, aikuisopistot ja avoimet yliopistot. Onneksi vielä muutama laadukas päivä- ja aikakauslehtikin (kirjastoissa ilmaiseksi luettavissa), jotka tarjoavat viihteellisyyden sijaan vielä laadukasta ja asioihin pieteetillä paneutunutta informaatiota. Tosin, muutama niistäkin on jo pikkuhiljaa lipsunut klikkiotsikoihin, markkinatalouden voimille antautuneena. No, ymmärrettävää sinänsä, koska lehdet elävät lukijoista: ei lukijoita = ei mainostajia. Ei mainostajia = ei rahoitusta. On siis turha harmitella journalismin köyhtymistä ja yhteiskunnan älyllistä rapautumista, koska sitä myydään, mitä ostetaan.

Niin kuin todettu, pieni ihminen kokee pilvenpiirtäjän kokoisen informaatiokakun vierellä lamaannuttavaa voimattomuutta. Ja tottahan se on, että ei kukaan pysty sisäistämään sellaista määrää informaatiota, yleissivistystä ja tietoa, joka kaiken lisäksi muuttuu vielä joka päivä. Mutta mistä sitten tietää, mitä pitäisi tai kannattaisi lukea? 

Kukaan ei varmasti voi sanoa mitään yleispätevää, yksittäistä kirjaa (…paitsi nyt ehkä jotkut yhden kirjan ideologiaan hurahtaneet. Hekin keskenään väittelevät siitä, kenen kirja on sitten se “totuus”). Kaikkein olennaisinta olisi kuitenkin, maailman ja elämän kokonaiskuvan hahmottamiseksi, hyvä lukea, katsoa dokumentteja ja tutkia maailmaa mahdollisimman monipuolisesti sekä laajasti. Täten sitten ne omatkin, kiinnostavat aihealueet ymmärtää paremmin, kun ne kytkee osaksi suurta kokonaisuutta. Koska kaikki on kuitenkin jollain tapaa kytköksissä kaikkeen ja kaikesta rakentuvaan suureen muovailuvahapalloon.


PUHELIMESSA HÖPISTEN, SYNTYI PUOLIVAHINGOSSA IDEA

Taiteilijana olen pyrkinyt tutkimaan maailmaa ja haistelemaan yleisiä trendejä, joista tämä globaali muovailuvahapallo koostuu. Siksi jokainen maalaus on aina jonkunlainen kertomus tai tutkielma, eräänlainen, kuvan muotoon maalattu pohdinto jostain ilmiöstä tai asiakokonaisuudesta. Kirjoittaminen tuli siinä sivussa vähän kuin puoli vahingossa, kuvaillessani maalausten taustoja.

Maailman menoa bittiavaruudessa ihmetellessä, ymmärryskyvyn ylittäneitä tapahtumia miettiessä, kaikenlaisia kirjoja lukiessa ja toisen, yksinäisen työn puurtajan, hyvän ystäväni kanssa, päivittäin tunti tolkulla työpäivien lomassa kaikenlaisia asioita pohtiessa, alkoi muodostua muistiinpanoja. Lopulta vuosi sitten, keskellä kaamosta, syntyi pikkuhiljaa idea kirjasta. Kirjasta, josta maalaisin näyttelyn.

Harva kirja kun tosiaan käsittelee helposti ymmärrettävästi montaa aihealuetta samanaikaisesti. Jotenkin alkoi tuntua, että sellaiselle pienelle, ajatuksia herättävälle, monenkirjavalle teokselle voisi olla tarvetta, jossa olisi sitten niitä viittauksia ja valikoituja kirjavinkkejä iltalukemiseksi tai iltakävelyllä kuunneltaviksi. 

Niinpä lopulta päädyin esittelemään, keväälle 2022 Sipoon Gumbostrand Konst & Formiin suunnitellun näyttelyn ja sen yhteydessä julkaistavan kirjan, tällaisena pienenä IHME JA KUMMA -tiiserinäyttelynä, eräänlaisena näyttelyn ja kirjan esipuheena. 


UUSIA ILMAISUTAPOJA JA TEKNIIKOITA

Ja koska maailma muuttuu, on myös mukauduttava uudenlaiseen maailmaan. Enää ei riitä, että maalaa tauluja. Taiteen evoluutiossa on myös opeteltava uusia ilmaisumuotoja, joilla kuvataide saadaan, ihmisten taskuissa ja tietokoneilla vellovaan bittivaltamereen mukaan. Enää ei myöskään riitä, että on netissä, Facebookissa, Instagramissa ja Linkedinissä – täytyy olla myös YouTubessa…

Niin ikään visuaalisesti olen pyrkinyt uudistumaan ja tuomaan esille aina jonkun uuden tekniikan, yksityiskohdan tai teeman. IHME JA KUMMA -näyttelyn maalauksiin ilmestyneet renkaat eivät ole pelkästään vain visuaalinen piriste, vaan ne myös symboloivat kuplia; ajatuskuplia, ikuisuutta, äärettömyyttä ja eräänlaisiksi kupliksi paisuneita ilmiöitä.




Paradoksi


Paradoksi, L65 x K100 cm, akryyli kankaalle, 2020


Kun tätä maailmanmenoa seuraa, olen tullut siihen tulokseen, että jos haluaa henkisesti palautua, on kaikkein rentouttavinta harrastaa suhteellisen yksinkertaista matematiikkaa – se on ainut, jossa on edes jonkinlainen selkeä logiikka. Kaikessa muussa tuntuu olevan 7 miljardia tapaa laskea filosofisen ympyrän tilavuus. Kaikille laskentatavoille löytyy monta aksioomaa, mutta lopputulos on kuitenkin aina: ehkä.

Yksi lempikirjailijoistani, on historiantutkija ja maailmankuulu, jonkin mittakaavan älykkö, Yuval Harari. Jos hänen yksityiskohtaisen järjellisesti perusteltua ajatuksenjuoksua jollain tapaa kuvailisi yhdellä lauseella, niin kaikki ympärillämme on lopulta vain illuusiota. Paitsi että E=mc²

Logiikka on, kaikessa monimutkaisuudessaan yksi mielenkiintoisimpia, mutta pään pyörälle laittavia filosofian aloja. Matemaattisia ristisanatehtäviä ratkoessa ja logiikan historiaa lukiessa, uni tulee helposti. Kevyenä iltalukemisena odottaa kolmikon, Bertrand Russell, Ludwig Wittgenstein & Gottlob Frege, yli hilseen meneviät teoriat. Lopulta nämä logiikalle elämänsä antaneet, ovat itsekin väsähtäneet, matemaattisten paradoksien edessä.




Yhdeksän ruutua


Yhdeksän ruutua, L135 x K135 cm, akryyli kankaalle, 2020


Yhdeksän ruutua, on oman tulevan kirjani yksi olennaisin ydin. Ihmisillä tuntuu kuluvan paljon aikaa ja negatiivista energiaa ymmärryksen puutteeseen. Hektisessä nykymaailmassa kukaan ei tunnu ehtivän laskea edes kymmeneen, joten koitetaan laskea edes yhdeksään. 

Kaikesta elämän paradoksaalisesta logiikasta huolimatta, lähes kaikkeen on aina joku looginen selitys tai ehkä montakin selitystä.

Kun liikenteessä joku ajaa 60km/h alueella alinopeutta, hakee hieman ajolinjaa, piennar pöllyten, on suomalaisen perusautoilijan ensimmäinen reaktio yleensä ”hitto mikä urpo! Kaikenlaiset tunarit sitä ajokortinkin nykyään saa.”

Tuleeko mieleen muita vaihtoehtoja? Laitetaan ensimmäiseen ruutuun nyt sitten se URPOIDIOOTTI. Mitä muita vaihtoehtoja löytyisi? Mitä jos se onkin vaikka RATTIJUOPPONARKKARI? No, sekin on vaihtoehto. Miltä kuulostaisi kaihileikkauksesta toipuva vanhamies, jolle arjen täyttymys on viedä rakas vaimo kerran viikossa lääkärille? Entä juuri kortin saanut? Ehkä kaikki ei aja tätä samaa tietä joka päivä, kuten sinä. Voisiko hän olla eksynyt ja tarkastaa paniikissa puhelimen navigaattoria? Voisiko takapenkillä olla lapsi tukehtumassa välipalavoileipään? Ehkä kuskin juomapullo on tipahtanut jarrupedaalin alle. Olisiko fiksumpaa nostaa jalka kaasulta ja kaivaa se sieltä nyt vai ajaa 100m päässä risteyksessä muiden perään? Ehkä autossa on ampiainen ja kuski vakavasti sen pistolle allerginen? Mitä vielä keksit?

Myös moneen muuhun asiaan voi olla selitys, jota et ehkä ole osannut ajatella. Oletko koskaan ajatellut, onko teollisuusyritysten energiaverohelpotukset tehty vain hyvävelijärjestelmä mielessä? Että johtajat saisi isompia optioita? Mitä tapahtuisi, jos verohelpotukset otettaisiin pois? Jatkuisiko kaikki ennallaan? (…muutoin kuin että ”johtajat saisivat pienempiä optioita…”). Entä mikä logiikka on paljon parjattujen Carunan siirtomaksujen taustalla? Soteuudistus? Ydinvoima vs. vaihtoehdot jne. Moneen aiheeseen ei taida yhdeksän ruutua riittää, mutta olennaisimpana ajatuksena kuitenkin se, että todellinen syy voi olla joskus jotain aivan muuta, kuin mitä ensimmäisenä tulee mieleen.


Tieto ei aina lisää tuskaa – se sivistää.

Jos et tiedä, ota selvää.

Jos epäilet, tarkista.

Ja vielä kerran varmista.




Kuvakulma


Kuvakulma, L65 x K100 cm, akryyli kankaalle, 2020


Klassinen esimerkki, onko vesilasi puolitäynnä vai puolityhjä? Se riippunee monesti myös siitä, mistä suunnasta katsoo tai miten asiaa tarkastelee ja lähestyy. Onko kuva sumea tai maalaus huono, riippuu siitä, mihin vertaa.

Viestintä on vaikea laji. Kuinka saada edes suurin osa ihmisistä ymmärtämään kertomasi asia niin, kuin olit sen ajatellut? Tai ainakin mahdollisimman pienen osan käsittämään sen eri tavalla, kuin olisit sen oikeasti halunnut ymmärrettävän. Vastaus on, ei oikein mitenkään, koska jokainen ihminen peilaa kaiken kuulemansa kausaalisiin vertauskuviin ja siihen historiaan sekä elämänkokemukseen, joka kullakin on. 

Usko tai älä, kehumalla spontaanisti kotona, että ”ompas hyvälaatuisia lanttuja,” voidaan tulkita arvosteluksi, koska jos joku ei tiedä, millaisia lantut yleensä ovat, voi hän kokea sydäntä riistävää huonommuutta, ja pahimmillaan lopulta olisi kannattanut olla sanomatta upeista lantuista yhtään mitään.

Puhuminen hopeaa vaikeneminen kultaa, vai miten se nyt meni? Paras on olla hiljaa, jos haluaa miellyttää kaikkia. Todennäköisesti silloinkin joku ärsyyntyy, kun et halua sanoa mitään. Onko silloin lasi puolityhjä vai puolitäynnä?




Oivallus


Oivallus, L50 x K50 cm, akryyli kankaalle, 2020


Niin kuin suurin osa ajatelmistani, ei on tämäkin oivallus lopulta hyvinkin universaali ajatelma. Luin jostain uutisvirrasta, kuinka joku pakisi aiheesta ”ei ole mitään niin hienoa, kuin takinkääntötemppu!” Oletko ollut koskaan tilanteessa tai kuullut sellaisesta, että joku inttää ja inttää loppuun asti, vaikka hän tajuaisi jo itsekin olevan väärässä? Joskus tulee esille uutta tietoa, joka muuttaa vanhan käsityksen. 

Oliko ennen asiat paremmin? Ennen syötiin perunaa ja läskisoosia, ja sitten saappaat jalassa, sydänkohtauksen saattelemana lähdetiin, posket punaisena hehkuen. Silti se ei välttämättä tarkoita sitä, että niin kannattaa syödä kuten ennenkin syötiin, vaikka nykypäivän tutkimus höpöttäisikin jotain trendikkäästä ruokaympyrästä. Se, mitä metsästäjäkeräilijä ennen söi; 10.000 vuotta sitten, oli kuitenkin jotain muuta kuin perunaa ja läskisoosia. Lautasenkääntötemppu ei olisi huono siis sekään.

Olisiko joku asia kuitenkin nykypäivänä paremmin? Aika moni asia. Ihan jo lapsikuolleisuudesta lähtien. 100 vuotta sitten, syöpään sairastuneella ei ollut juuri mahdollisuuksia, pyykit pestiin käsin, hampaitakaan ei juuri paikattu ja henki saattoi lähteä perunapellon jäykkäkouristusbakteerista. (Tosin monessa maassa kaikki edellä mainittu on edelleenkin arkipäivää).

Sitten on muutama asia, joita ainakin ympäristön tilan kannalta voitaisiin sanoa, että aika moni asia oli vielä 100 vuottakin sitten paremmin. Homo sapiensin aiheuttaman lajien häviämisen ja sukupuuttoaallon voidaan katsoa alkaneeksi jo 10.000 vuotta sitten. Tällä menolla on kohta enää jäljellä vain läskisoosin tehotuotantokarjaa, kun saimaannorpastakaan ei ole muuta kuin haittaa kalateollisuudelle.

Olisiko tämän oivalluksen myötä aika kääntää takkia ja vaikka myös lautastakin, ennen kuin on liian myöhäistä?




Kukkamekko


Kukkamekko, L100 x K135 cm, akryyli kankaalle, 2020


Jokainen lukemani kirja ja filosofinen kirjoitus on kuin kukka – kukka kukkamekossa.

Harva ehkä arvaa, että hassunhauskan uuden idean taustalla voi olla se, että kukilla on alun perin ollut tarkoitus peittää, elämän myötä tulleita reikiä ja viiltoja mekon kankaassa. 

Olen aina ollut kiinnostunut filosofiasta ja psykologiasta, mutta ikävien elämänkokemusten myötä, tuli huutava tarve etsiä vastauksia ymmärrykseni ylittäneisiin tapahtumiin. Olen lukenut pahuudesta, tutkinut empatiaa, moraalia ja sivistystä. Innostunut evoluutiopsykologiasta ja koittanut intohimolla selvittää, ihmisen käyttäytymisen neurologista rubiikinkuutiota. Tavoitteena ymmärtää, mistä ihmisten välinen, tasapainoinen yhteiselo koostuu ja mistä se järkkyy.

Alkuun hamusin vain vastauksia, mielipahaa aiheuttaneisiin tapahtumiin. Sitten lohtua, ja lopulta jonkinlaisena terapiana, laajeni reviiri pikkuhiljaa kirjaston hyllyriviltä toiselle. 

Alkoi syntyä muistiinpanoja ja lopulta mietin, että niistä voisi olla iloa muillekin. Itsekin rohkaissut muita tekemään henkisistä mustelmista uusia innostavia elämäntarinoita; japanilaista kintsugia, joka on yhdenlainen versio motostani: ”sitä mitä et voi peittää, korosta.” Rikkinäisestä lautasesta voi tulla aivan uudenlainen, hieno, kullalla koristeltu kukkamekko. Tai vaikka kirja, jonka aiheet eivät lopulta juurikaan liity enää edes siihen, miksi alun perin aloin lukea.




Sydämensivistys


Sydämensivistys L160 x K200 cm, akryyli kankaalle, 2020


Tieto ei lisää tuskaa – se sivistää. Kirjaviisautta tärkeämpää olisi kuitenkin sydämensivistys; se, ettei aiheutettaisi tietoisesti mielipahaa muille ja kykenisimme elämään sivistyneesti, vaikka katsoisimmekin maailmaa eri kuvakulmista. 

Mitä sitten on sydämensivistymättömyys? Se on mm. ennakkoluulojen taakse piiloutunutta rasismia, omaa etua häikäilemättömästi tavoittelevaa muiden hyväksikäyttöä, valheita, kavalluksia, petturuutta ja julmuutta. 

Maailmassa on ollut viisauden heimopäälliköitä jo ennen kirjoitettua kieltä. Sitten tuli Sokrates, Platon, Arstoteles, Jeesus, Kant ja muut maailman menoa pohtineet, opetetut, oppineet ja opettajat. 

Paljon on viisautta ja rakkautta opetettu – aina. Välillä jopa ihmetyttää, mitä homo sapiensin geeniperimässä on mennyt pieleen, kun vuosituhansia on pitänyt erikseen opettaa hyvyyttä, ja vielä ihan aikuisille ihmisille. Miksi se ei vain tule luonnostaan? Onko ihminen luonnostaan siis paha? 

Ainakin ihminen on luonnostaan tietämätön ja sivistymätön raakile, kunnes elämä opettaa. Jos ihminen voi oppia lukemaan ja kirjoittamaan, niin voisiko ihminen oppia myös hyvyyttä? 

Mutta mitä on hyvyys? Onko se sama kuin aina muiden ehdoille taipuvaa altruismia? Suomalainen sananlasku kuuluu: ”kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat.” Ei kai sentään. On myös tärkeä olla hyvä itselle ja asettaa rajoja itsensä satuttamiselle. Itsensä uhraava hurskaus ja loputon anteeksiantaminen eivät tee kenestäkään hyvää – vaan se, ettei tee muille pahaa.




Metsästäjäkeräilijä


Metsästäjäkeräilijä, L65 x K100 cm, akryyli kankaalle, 2020


Maailma muuttuu, mutta aivot ovat pysyneet melko samanlaisina viimeiset 10.000 vuotta, kertovat mm. aivotutkijat Minna Huotilainen ja Katri Saarikivi kirjassaan, Aivot työssä (Otava 2018).

Vaikka aivoja voikin jumpata, lienee varmasti kiistatonta, että nykymaailman menossa pää käy kuumana kuin supertietokoneen prosessori ja kehon kanssa yhteistyötä tehneet aivot ovat saaneet työparikseen kerran päivässä tai viikossa lenkillä tai kuntosalilla hikoilevan, tehotuotettua hiilarihöttöä popsivan datatyömuumion. Siihen päälle vielä nykyihmisen rakentama suorituskeskeinen kulttuuri elitismi-ihanteineen. Ei siis liene ihme, että välillä tulee riittämätön olo. Olemme melko kaukana nisäkkään normaalista elämästä. Homo sapiensista on tullut Homo deus, kuten historian tutkija, Yuval Harari on kirjoissaan tuumannut.




Äly


Äly, L45 x K60 cm, akryyli kankaalle, 2020


Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan professori Markus Jokela toteaa Helsingin sanomien haastattelussa (12.5.2020), että ”Tunnen itseni usein ilonpilaajaksi, kun kerron älykkyystutkimusten tuloksista.”Niin kauan tunnelma on lupsakka, kun puhutaan kepeistä, sosiologisista yhtäläisyyksistä. Kun päästään älykkyyteen, leppoisa tunnelma häviää.

Älyä on tutkittu pitkään ja siitä on löydetty jo seitsemän eri osa-aluetta. Avaruudellisen hahmottamisen mestari ja matemaattisesti älykäs ei välttämättä ole sosiaalisesti, verbaalisesti, motorisesti, musikaalisesti tai kuvailmaisultaan älykäs. Hyvä muisti ei takaa älykkyyttä, mutta se on hyvä apu. Olennaisinta älykkyydessä on kuitenkin se, kuinka muistissa olevia asioita kykenee yhdistämään.

Äly on kuvallisesti ilmaistuna hyvinkin mustavalkoista, suoraviivaista, keskittynyttä ja tasapainoista. Sitä tarvitaan toki elämän ongelmaratkaisussa, mutta äly ei vielä takaa maalaisjärkeä ja viisautta.




Järki


Järki, L45 x K60 cm, akryyli kankaalle, 2020


Järjellä ajateltuna, tarvitsemme arjessa toki älyä, mutta maalaisjärjellä ajateltuna, pelkkä älykään ei riitä. Järjen voisi katsoa olevan jotain topakkaa rationaalisuutta, älyn ja viisauden väliltä. 

Järki on lyhykäisyydessään lopulta melko yksinkertainen ja käytännönläheinen ratkaisumalli. Mitä järkeä on pestä pyyhe, kun se menee likaiseksi kuitenkin? Toisaalta, meneekö se likaiseksi, jos siihen kerta kuivataan jotain juuri pestyä? Järjellä ajateltuna, siinä on kieltämättä logiikkaa. Voisiko siis ajatella, että järki on ikään kuin hyötynäkökulmallista logiikkaa? Mitä järkeä on tehdä jotain, josta ei ole mitään hyötyä?

Järjen vastakohtana nähdään yleisesti tunteet. Onko tunteissa järkeä? Ei ehkä järjellä ajateltuna, mutta elämää enemmän kokenut viisas on oppinut laskemaan kausaliteetin lopputuloksen vähän pidemmälle.




Viisaus


Viisaus, L45 x K60 cm, akryyli kankaalle, 2020


Älykäs selviytyy tilanteista, joihin viisas ei joudu. Viisas on se, joka tietää ettei tiedä.

Maailma on täynnä elämänviisauksia, viisaita sanoja, viisastelijoita ja nykypäivän some-meemejä, joilla koitamme saada näkökulmia elämän monimutkaisempiin, etenkin henkisiin ongelmaratkaisutehtäviin.

Stefan Einhornin kirja, Aidosti viisas (2005, suom. Otava 2020) hehkuu viisauden syvintä olemusta. Viisauteen tarvitaan toki jonkin verran älyä sekä ripaus elämänkokemukseen pohjautuvaa järkeä, mutta ennen kaikkea myös tunnetta.

Viisauden viisaus lienee elämänkokemuksessa ja siksi se liitetään usein myös vanhuuteen. En koe olevani vanha, mutta kaukana 20-vuotiaan vielä ymmärrettävän naivista maailmankuvasta. Nyt 40 vuoden elämänpolun myötä on reppuun kertynyt paljon kysymyksiä. Yksi niistä on, missä kulkee viisauden ja tyhmyyden raja? Joskus viisastelu kun menee monimutkaisuudessaan niin pitkälle, että se näyttää ylittävän tietynlaisen fanaattisuuden rajan, jossa viisauden valo alkaa hämärtyä.

Yksi elämän myötä tulleista kysymyksistä liittyy inhimillisyyden, armon ja anteeksi antamisen viisauteen, jossa tuo viisaus saattaa koitua myös kohtaloksi. Ehkä älykäs voisi sittenkin joskus välttyä tilanteelta, joihin viisas kaikessa viisastelun omahyväisessä hurskaudessaan saattaa ajautua. Ehkä joku älykkäämpi tai viisaampi, olisi jättänyt tämänkin ääneen kertomatta. Mene ja tiedä. 

Kuvallisesti ilmaistuna näen viisauden jokseenkin pysähtyneen pohtivana ja täynnä lämpimiä sävyjä; portaina johonkin ylempään ulottuvuuteen. Olisiko viisauden syvin olemus kuitenkin ennemmin kysymyksissä kuin vastauksissa?




Tunteet


Viisaus, L45 x K60 cm, akryyli kankaalle, 2020


Koitamme kehittää älyä, tehdä päätöksiä järjellä ja elää viisaasti …mutta lopulta meitä ohjaa kuitenkin tunteet.

Positiivisuus luo positiivisuutta ja myönteisyyden katsotaan lisäävän positiivista ja eteenpäin työntävää energiaa. Itku pitkästä ilosta, pieru kauan nauramisesta. Epäilyksen pierun lemu ahdistaa ja suru taasen lamauttaa. Täten suru ja ahdistus ovat selviytymisen kannalta jopa vaarallisimpia tunteita.

Silti välttelemme eniten vihaa. Miksi? Viha on yksi ihmisen tärkein itsesuojelutunne, joka auttaa meitä pitämään puoliamme. Pelkäämme vihaa ehkä siksi, että se saattaa aiheuttaa myös vahinkoa. Moni vihaan perustuva, agressiivinen välienselvittely, saattaa eläinmaailmassa koitua toisen kohtaloksi. Usein kuitenkin se vahvin, vihaisin ja agressiivisin selviytyy, kun vihan tunneparina on äly. Vaikka kamppailulajit tuntuvatkin ihannoivan väkivaltaa, on niiden syvin olemus kuitenkin elämän evolutiivisessa vietissä, jossa vahvin ja älykkäin saa jatkaa sukua, geenien kehityksen armottomassa elintilakamppailussa. 

On olemassa myös positiivista vihaa. Sillä on korvaamaton rooli joskus esimerkiksi päättäväisyydessä ja periksi antamattomuudessa. Se on myös olennainen komponentti, suomalaisen sisun perusluonteessa.

Tunteet tarttuvat. Toisiin ne tarttuvat herkemmin kuin toisiin. Toiset ovat empaattisia, herkempiä asettumaan toisen asemaan, kun taas toisiin ennemminkin tarttuu ympäröivä tunnetila, jota ei pidä sekoittaa empatiaan. 

Tunneälyllä on tärkeä tehtävä. Siihen tarvitaan älyä, joka yhdistää jo koettuja kokemuksia, linkitettynä järjen logiikalla tapahtuvaan päättelyyn. Intuitiota on myös tutkittu paljon. Se liittynee nykytutkimuksen mukaan pieniin, implisiittiseen (tiedostamattomaan/ passiiviseen) muistiin kertyneisiin kokemuksiin perustuviin, alitajunnan algoritmeihin. Aavistus, tunne, intuitio – mikä siinä onkin, että ne niin usein sitten kuitenkin pitävät paikkansa.

Jännittävää! Tunteista voisi puhua vaikka loputtomiin…

Ilman tunteita meillä ei olisi minkäänlaista halua kehittää sen enempää älyä, järkeä kuin viisauttakaan.




Perspektiivi


Perspektiivi, L150 x K50 cm, akryyli kankaalle, 2020


Kun katsoo liian läheltä, ei nää metsää puilta. Nyt vasta alan hiljalleen ymmärtää, miltä metsä näyttää, myös avaruusperspektiivistä. Aika karsea näky, mutta ei mennä nyt siihen, vaikka ympäristön ja luonnon tila onkin yksi tärkeimmistä nykypäivän kuumista perunoista.

Elämänkokemus tuo perspektiiviä ja matkustaminen avartaa. Maailmankuvaa voi kuitenkin avartaa myös hiilineutraalimmin, esimerkiksi lukemalla ja katsomalla dokumentteja.

Syy omaan lukemiseen alkoi kapealta sektorilta; olihan juuri sillä hetkellä tarve saada vastauksia sen hetken askarruttaviin kysymyksiin. Luin paljon persoonallisuushäiriöistä, defensseistä, aivoista, neurologiasta, empatiasta, pahuudesta, toivosta, viisaudesta, virtahevoista olohuoneessa, aina elämän merkityksellisyyden, toivon ja intuition syväluotaaviin tutkielmiin.

Lopulta kirjaston reviiri siirtyi hyllyvälistä toiseen ja seuraavaan. Käsi tarttui länsimaisen filosofian historiasta aina tulevaisuuden keinoälyhypoteeseihin, disruptioon, logiikkaan, ideologioihin ja jopa historiaan, jota aikanaan koulussa inhosin eniten. Lopulta siitä tuli parasta lääkettä nykyisyyden ymmärrykselle ja tulevaisuuden hahmottamiselle.

Eniten maailmankuvaa monesta kuvakulmasta, on avartanut monipuolinen lukeminen. Tulevassa kirjaprojektissa viittaan ajatelmissani likimain jokaiseen lukemaani kirjaan ja artikkeliin, jotka ovat kaikki olleet monella tapaa ajattelua, arvoja, historiaa ja tulevaisuuden näkymiä avartavia.

Kaikkein parhaiten perspektiivi laajenee lukemalla varsinkin kaikkea mahdollista, josta ei välttämättä edes pidä. Tunne vihollisesi, on maanpuolustuksen näkökulmasta yhtä tärkeää, kuin tuntea oman sisäisen minän varjo ja vihollinen; pelko ja ennakkoluulo.




Mielenliikkeitä


Mielenliikkeitä, L35 x K50 cm, akryyli kankaalle, 2020


Nykypäivän hektisessä suorittamisarjessa joutuu ihmisiä muistuttamaan pysähtymisen tärkeydestä. Trendikäs mindfulness yrittää saada ihmisiä keskittymään edes tähän hetkeen. …Taitaa olla pitkä matka saada klikkiotsikoita selaavia suoritusmaratonilaisia pysähtymään filosofisen, elämän kaaottisuuden ymmärrystä helpottavan kirjallisuuden äärelle…

Mutta on ymmärrettävää, että saattaa tuntua vaivattomammalta vain painaa menemään, sen kummemmin asioita miettimättä. Vähän kuin intialaisessa liikennekulttuurissa; isoimman oikeudella ja se menee, joka pääsee välistä kätevimmin puikkelehtimaan tai jolla ei satu olemaan lehmä edessä. Nykyihmisen tuntuu saavan pysähtymään vain sydänkohtaus tai mainoskyltti helpon taloudellisen pikavoiton mahdollisuudesta. Peltiä rytisee ja ihmisiä kuolee, mutta mitä sen väliä, kun lisää sikiää joka päivä ja kaikilla on kiire. 

Kiire mihin? Tuntuu, että ihmisillä on nykyään kauhea kiire joka paikassa. Aika on rahaa ja raha lienee tosiaan mielenkiintoisin illuusio. Mitä lopulta jää jäljelle? Tämän hiffattuaan, ihmislauma juoksi hamuamaan elämyksiä, joita varten piti alkaa tehdä lisää rahaa.

Kautta aikojen on ollut ideologioiden ja kehityksellisten vallankumousten tuomia muoti-ilmiöitä, joita nykyään kutsutaan seksikkäämmin trendeiksi ja megatrendeiksi. Edellisten vuosikymmenten liberalismin sekä muotiteollisuuden mukana tuoma, yksilön ilmaisunvapaus ja itsenäistymistrendi, alkaa olla jo itsestäänselvyys. Sitten tuli elektroniikan, matkapuhelinten ja datan uusi aikakausi sosiaalisine medioineen. Kuluneen vuosikymmenen kokemuksia hamuava matkustustrendi on nyt pysähtynyt siihen biologiseen vitsaukseen, joka on kaiken historian ja luonnon logiikan mukaan, ollut ennustettavissa jo ennen kuin halpalentoyhtiöt ja kauko-idän rantalomat edes keksittiin. 

Ehkä olemme tulleet tässä kiihdytyskilpailussa pikkuhiljaa sellaiseen pisteeseen, jossa individualistinen itsensä kehittäminen ja alati elämyksiä janoava homosapiens, voisi pikkuhiljaa siirtyä itsekeskeisestä hedonismista jo sivistyksen ja yhteisön kehittämisen puolelle. Voisiko filosofiasta ja sivistyksestä tulla ehkä uusi megatrendi?

No, vilkaisen kalenteriin; ehkä parin viikon päästä keskiviikkoiltana voisi olla sopiva rako. Sitä ennen täytyy hoitaa pari työprojektia, viedä tunteella valittu liian kallis auto huoltoon, asentaa uudet kiinalaisten lasten valmistamat pihavalot, käydä älykellon vaatimalla keskisykealueen pk-treenilenkillä, kuskata lapsia harrastuksista toiseen, pestä pari koneellista sävy sävyyn valittuja vaatteita, käydä kampaajalla ja kynsihuollossa, päivittää kuulumiset somefoorumeille, lukea viimeisimmät seurapiirijuorut, katsoa ympyrää ajavien autojen kilpailua tai 22 homosapiensin juoksemista yhden pallon perässä vihreällä nurmikentällä. 

Ei se mitään. Ehkä vuonna 2022 sitten. Silloin ainakin ilmestyy yksi kirja, josta voi kootusti lukea edes sitten ne olennaisimmat, ei liian pitkistä luvuista koostuvat, sarkastisen moniulotteiset ”zippiotsikot,” inspiroivine kirjavinkkeineen.




IHME JA KUMMA

4.-22.11.2020

Galleria Contempo

Lönnrotinkatu 23

00120 Helsinki