YLE:n klo 18 uutiset 21.2.2012
”TIITINEN KASVAA SALMELAN TALVESSA TAITEILIJAKSI”
Eräänä helmikuisena päivänä soi puhelin. Yle Etelä-Savo halusi tulla tekemään talviresidenssistä jutun. Ajattelin, että kyseessä on jonkinlainen nettijuttu ja kuvankin saattavat ehkä ottaa, joten päätin haastatteluaamuna kammata tukan ja laittaa vähän edes ripsiväriä
Ovesta tuli kuitenkin sisään toimittaja ja kameramies… tv-kameran kanssa. Tarkoituksena olikin tehdä juttu YleEtelä-Savon alueuutislähetykseen! …Huh, no, ei se mitään – ei niitä onneksi juuri kukaan katso. Juttua kuulemma tarjottaisiin myös valtakunnallisiin kulttuuriuutisiin, jolloin veri pakeni hetkeksi päästä. No, onneksi harva katsoo myöskään kulttuuriuutisia, huokaisin.
Seuraavana päivänä ihmettelin, että missähän kohtaa ne kulttuuriuutiset nykyään ohjelmistossa ovat, kun ei niitä ohjelmaluettelosta oikein löytynyt. ”Ai, siis kuuden uutisten yhteydessä… Jaa, vai niin.”
Uutiset tulivat, jonka jälkeen alkoi puhelin soida, sähköpostin inbox täyttyä ja Salmelasta soitettiin, että uutisjutussa olevia töitä kysellään – ”mitä sanotaan?”
Korvat punaisena katselin, että nettisivuille oli tullut heti melkoinen ryysis…ja sivut oli päivitetty, herranties, milloin viimeksi. Kaiken lisäksi uutisjutun otsikko; ”Tiitinen kasvaa Salmelan talvessa taiteilijaksi” antoi sellaisen kuvan, että olen ryhtynyt tähän ammattiin vasta kuluneena talvena. Toimittajalla meni sijamuodot sekaisin.
Tosin näin jälkikäteen asiaa miettineenäni, olen tullut siihen tulokseen, että eipä siinä otsikossa oikeastaan mitään virhettä ehkä ollutkaan. Residenssin aikana tuli herätettyä henkiin aivan uudenlainen kädenjälki sekä henkinen ulottuvuus tähän tekemiseen, että voi oikeastaan sanoa, että tästä tämä ammatti oikeastaan vasta alkoi.
Eipä sitä ole koskaan tullut myöskään ajatelleeksi, että uutisia katsoo neljännesmiljoona suomalaista, joka päivä, ja niistä vain kourallinen sai melkoisen “härdellin” aikaiseksi, moneksi viikoksi ja kuukausiksi eteenpäin.
Fiiliksiä Salmelasta 23.2.2012
MAALAUSTA, FACEBOOKIA, MAALAUSTA, FACEBOOKIA, RUOKAA, MAALAUSTA…
Vaikka niin sanottu työaika alkaa maanantai-aamupäivänä, saavun töihin, tavoilleni uskollisena vähintään viisi tuntia, joskus jopa päivän myöhässä. Työn ääreen siirtyminen vaatii yleensä hetken asettumisen, joten viikko alkaa lähes poikkeuksetta aina yöhön venyvällä iltavuorolla.
Osa kolleegoista harmittelee täällä sijaistoimintojen rajallisuutta, mutta ainakin omalla kohdallani facebook on loistava aikavaras. Fiksumminkin sitä voisi aikaa viettää, mutta jotenkin sitä haluaa olla mukana juoruissa ja nauraa kavereiden kanssa yhdessä omille ja muiden kommelluksille sekä jutuille. Ajan hermolla pysyy myös piipahtelemalla pitkin päivää Iltapäivälehtien, Kauppalehden, Ylen ja Hesarin nettisivuilla. Onni ja onnettumuus on se, että langaton nyhteys ei täällä riitä katsomaan TV-ohjelmia ja uutisia netissä.
KIMPPAKÄMPPÄASUMISEN ARKEA
Kommuuniasuminen on minulle täysin uusi kokemus. Kukin tekee omat ruokansa ja tiskaa omat astiansa …tai sitten ei tiskaa… Välillä katsotaan porukalla telkkaria tai käydään hyvinkin syvällisiä keskusteluja maailman menosta. Joskus tulee myös piipahdettua porukalla abc:lla kaffella.
Aamut alkavat yleensä siinä klo 8-9 aikaan, jolloin ryhmä pirteän ja vähemmän pirteän näköisiä kolleegoita raahautuu keittiöön kahvin keittoon ja rapistelemaan leipäpusseja. Toisilla on omat aamuiset TV-rutiininsa ja joku yrittää epätoivoisesti lopettaa tupakanpolttoa käymällä aamutupakalla. Työpäivä starttaa siinä klo 10 ja 12 välillä, aamuturinoista, facebookin sisällöstä ja inspiraatiosta riippuen. Klo 12-15 aikoihin jääkaapilla saattaa olla ruuhkaa. Työpäivä päättyy klo 22-02, jolloin paikallinen työvaatemuoti vaihtuu pyjamaan.
Makuuhuoneeni sijaitsee toisessa kerroksessa, keittiön, olohuoneen ja kylpyhuoneen vieressä. Kotiväen visiittejä varten huone on lähes pelkkää sänkyä, mutta eipä sitä tule siellä käytyä kuin nukkumassa.
SOSIAALINEN ELÄMÄ SALMELASSA PITÄÄ HUOLEN, ETTÄ VÄLILLÄ TULEE TEHTYÄ MUUTAKIN KUIN TÖITÄ
Salmelassa asuu ja työskentelee lisäkseni taidegraafikko Marjo Helenius, sekä taidemaalarit Samuli Kontio, Juha Kuosmanen sekä Harri Salmi, joka asui Salmelan päärakennuksessa syyskauden ja nyt kevärkauden Domanderin näyttelyalueen rakennuksessa. Marjon ja Samulin kanssa tulee täällä vietettyä eniten aikaa, koska käytämme samoja keittiö- ja oleskelutiloja.
Muut myöskin kulkevat työtilani läpi päivittäin, joka sopii tällaiselle sosiaaliselle räpätädille vallan mainiosti. Joku saattaisi ihmetellä, että eikö se haittaa kun työhuoneessa on trafiikkia, mutta siihen tottuu. Ja toisaalta on mukavaa kun ei tarvitse olla yksin.
Kolleegoista on tullut kämppiksiä, työkavereita ja ystäviä. Välillä käydään porukalla kävellen tai autolla kaupassa ja abc:llä kaffella. Kylän krouvikin on tullut testattua Marjon kanssa eräänä maanantai-iltana, josta tuli opittua, ettei maanantaisin kannata lähteä baariin, ainakaan 45 minuuttia ennen pilkkua ja kiskaista huiviin kuuden tunnin juomia kerralla. Sen sijaan makkaranpaistoreissuja laavulle voisi tehdä useamminkin.
ILMOJA PIDELLYT
Syksy oli pitkä ja pimeä. Työskentelyn lomassa tuli välillä haukattua raitista ilmaa katoksen penkillä istuskellen, teetä siemaillen ja järven ääniä kuunnellen. Varsinkin pimeät ja leudot illat olivat tunnelmaltaan parhaita.
Sähköt ovat vilkkuneet talvella ahkerasti. Joulu ajan myrskyjen aikaan koko talo tärisi pahimmissa puuskissa. Lumimyräköiden tultua sähkölinjat olivat jälleen koetuksella kun taas kovilla pakkasilla sulakkeet sanoivat itsensä irti pariinkin kertaan ylikuormituksen vuoksi. Pahimmillaan työhuoneessa oli +8 astetta lämmintä. Tiloja tuli lämmitettyä halogeenivalaistuksella ja aerobicaamalla, kunnes sain lisäpatterin.
Onneksi talonmies Manu hoitaa lumityöt! Vaikkakin hyötyliikunta ei tekisi huonoa, sillä päivisin tulee kyhnötettyä paljon paikallaan, eikä lenkillekään ole aina sorvin äärestä helppo irrottautua.
Vierestä lähtee hienot ulkoilureitit ja talvella ladut. Pari kertaa on tullut käytyä maastoja tutkimassa ja laavulla hernarilla sekä makkaraa paistamassa. Pientä hyrinää ja kutkutusta kropassa herättää myös kaksi- ja nelitahtimottoreiden jylinä, sillä vierestä kulkee myös kelkkareitti. Sääli ja onni, ettei ole suksia eikä moottorikelkkaa. Muuten ei mitä todennäköisimmin ehtisi tehdä töitä laisinkaan.
Kaikesta huolimatta työt etenevät ja kilpajuoksu kellon kanssa on kiireistä. Kaikki täytyy olla valmista 13.4. mennessä, sillä muutto pois Salmelasta tapahtuu viikonloppuna 14.-15.4. 2012.
Naisten Pankin Unelmista Totta – hyväntekeväisyysnäyttely Galleria Foggasa 1.2.-11.3.2012
Kehitysmaissa naisten yrittäjyyttä ja työllisyyttä edistävä järjestö, NaistenPankki järjestää taidetapahtuman galleria Foggassa 1.2.-11.3.2012.
Kyseessä on ryhmänäyttely Unelmista totta, jonka tuotosta osa menee NaistenPankin toiminnan tukemiseen.
Näyttely on avoinna ti-to11-18, pe 11-17, la-su12-16
Galleria Fogga, Pohjoisranta 8 B, 00170 Helsinki
Mäntyharjun Loma-asuntomessut 2011
Kesällä 2011 suurella yleisöllä oli mahdollisuus tutustua koko asunnon kattavaan näyttelykokonaisuuteen, joka oli toteutettu isäntäperheen toivomusten pohjalta.
Polarhouse rakensi esittelytalon MäntyharjunLoma-asuntomessuille yhteistyössä Taru Ventoniemi-Vanhalan ja Arto Vanhalan kanssa, ja minulle suotiin mahdollisuus täydentää kokonaisuutta taiteen avulla.
Suunnittelun pohjana oli loma-asunnolle valittu värimaailma, joka koostui vaaleanpunaisen, lilan ja tumman luumun sävyisistä yksityiskohdista, harmaasta, valkoisesta, ruskeanharmaasta lattiasta sekä tammen & vengensävyisestä keittiöstä ja vaatekaapeista.
Toivomuksena oli jotain abstraktipainotteista, johon pienen ideoinnin jälkeen liitettiin mukaan perheelle tärkeitä, omia aiheita – kuten perheen nuorimman tyttären toivoma Granlundin ilmaveivi.
Tila ja Ääni -seminaari 10.11.2011
Akustiikkayritys Decocoat Oy erottui Wanhan Sataman Tila ja Ääni–seminaarissa taiteellisuudella.
Minulla oli ilo ja kunnia saada osallistua seminaariin puheenvuorollani ”Virikkeellistä estetiikkaa akustisista lähtökohdista”, jonka tavoitteena oli herätellä ajatuksia taiteen ja akustoinnin yhdistämisestä, esittelemällä esittelytilan teosten lisäksi myös vähän suuremman kokoluokan ideoita. Julkisten rakennusten suuret tilat mahdollistavat huimasti erilaisia, näyttäviä teoksia ja parissa kymmenessä minuutissa ehdittiin vain raapaista pintaa.
Monelle suunnittelijalle on täysin uusi asia myös se, että julkisiin taideteoksiin on mahdollisuus saada kulttuuripuolen rahallista tukea. Budjetoinnissa ei muutoinkaan kannata tehdä kompromisseja taiteen ja akustiikan välillä, kun ne voidaan yhdistää.
